Heikin päivänä

❄️Talavi puolessa.❄️Karhu keäntää kylykeäsä.❄️ Talaven selekä taittuu.❄️

Ja juhlitaan Heikin nimipäivää! Innokas alle vuoden vanha pianistikin on toiselta nimeltään Heikki. Välillä pitää nousta varpailleen, että ylettyy koskettimille.

   
 

Tammikuun neljäs

mummula[1]

Onnellista vuotta 2016!

Jälleen on avattu kalenterit uuteen vuoteen. Tänään on Ruutin ja Tiituksen nimipäivä. Viime vuosi oli työn puolesta aika uuvuttava. Toivottavasti tämä vuosi on parempi.  Ikä tekee tepposiaan enemmän mielessä kuin kehossa, joka rupsahtaa hitaan varmasti. Siinä  osaan olla armelias ikääntymistä kohtaan, mutta suunnittelen edelleen ehtiväni enemmän kuin pystyn tekemään. Someajan rajoittamisen ansiosta olen ehtinyt lukeamaan paljon enemmän ja mieli lepää painetussa sanassa visuaalisen ilotulituksen lomassa. Peukkua ihan oikealle painetulle kirjalle, joka ei olekaan vielä väistymässä sähköisen kirjan tieltä.

 

 

 

Ruispiparit

Viiden vuoden takainen Ohje Tsiiskakussa. Ruispiparit ovat nyt suosiossa. 

tsiiskakku

Ruispipareista oli tilaus… ;-) Tässä yksi versio(ulkonäkö ei ihan pärjää vehnäjauhoista tehdyille):

1 dl siirappia
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
1 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl kardemummaa
1 dl sokeria
150g voita
1 muna
4 1/2 dl ruisjauhoja
1 tl ruokasoodaa
Kiehauta kattilassa siirappi ja mausteet. Ota liedeltä ja sekoita joukkoon voi ja sokeri. Anna jäähtyä hiukan. Lisää sitten joukkoon muna ja jauhot, joihin sooda on sekoitettu. Laita taikina viileään mielellään seuraavaan päivään. Kaulitse pieni pala kerrallaan ja mieluiten vehnäjauhoja(tai siivilöityjä ruisjauhoja) apuna käyttäen. Ota muotilla pipareita ja paista 200 asteessa 5-8 min.

View original post

Tästä on puhuttu jo!

Vuoden 1989 tammikuussa kaksi alle kouluikäistä lasta äänitti juttujaan c-kasetille. Pienempi kertoi tarinaa ”Oli kerran itikka, jolla oli sitikka…”, johon isompi tuumasi, että ”tuo on puhuttu jo!” Viimeaikojen  somen uutisvirtaa seuratessa tulee jatkuvasti mieleen lasten nauhoitustilanne. Huutelemme toistuvasti mielipiteitämme meemeillä merkatuin kuvin ja toisinajattelevia vihaavin sanoin.  

Kun keskitymme moittimaan muita tai katkeroituneena vatvomme menneitä, kannattaa muistaa ”tästä on puhuttu jo!” Puhe- tai ajatusmylly pyörii aina vain samoissa ikävissä asioissa ja mikään ei muutu paremmaksi. Miitta Sorvali kertoi haastattelussaan miten hänen ystävänsä oli sanonut, että eiköhän tämä äitiasia ole jo käsitelty ja hän viimein tajusi päästää irti katkeruudestaan äitiään kohtaan. Näistä on luettu ja kerrottu, mutta eihän niitä omalla kohdalla huomaa. Minä en ainakaan. Hyvä, jos joku joskus muistuttaisi. 
  
Rukoileminen ei tarvitse uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Hiljentyminen, pysähtyminen; pyrkimys siihen, että me ajatuksissa ja puheissa haluamme hyvää ei vain itsellemme vaan etenkin toisille. Meditoiminen on oman mielen ja kehon rauhoittamista, mutta rukous ottaa huomioon muut. Rakkautta myös niitä ” vihamiehiä”, toisinajattelijoita kohtaan.

[Yksi lähde tähän bloggaukseen: Olen kuunnellut Jari Sarasvuon tarinointia maanantaisin Yle puheelta. (Linkki Yle areenaan -Kannattaa käydä kuuntelemassa). Toissapäiväinen käsitteli uskoa ja siinä oli hienosti kerrottu miten rukous kantaa, myös ihmistä, joka ei ole uskovainen.]

Leppoisaa adventin aikaa 🌌

Pääsisköhän tästä sisälle, on jo vähän koleaa. Vähän ruokaa tarjolle kuitenkin?

Syksy saapui lokakuussa

jäkäläistä

Pää on täynnä kaikkea kesän ja syksyn  aikaan maailmalla, täällä Suomessa ja somessa tapahtunutta ja kaipaan lomaa, vaikka ei siitä taida olla apua. Pää kulkee mukana lomallakin. Helpottaa kun sadonkorjuutyöt on tehty, mutta muuten on paljon tekemätöntä, enkä aio väsäillä mitään to-do-listoja, koska ne ahistaa. Usein pimenevät illat ja tähtikirkas taivas avartavat mieltä. Ei vielä tunnu missään, mutta toivon. Ehkä jo huomenna jaksan paremmin. Kesken, mutta kelvollinen. (taitaa olla jonkun kirjan nimi…)

Huomenna eli tänään 14.10.2015
Hyvin nukutun yön jälkeen(aamuvapaa navetalta!) olo on jo parempi. Mieltä painaa hyvin monenlaiset asiat ja tekemättömät työt. Tästä vähän helpotusta. Eksyin taas kerran minimalismisivustolle. Koska meillä on varastotilojen muutto (= tyhjennys) vielä kesken, pitää aivojaan ruuvailla uudenlaiseen asenteeseen. ( Ei toki heitetä kaikkea menemään.)

”Nine
Let go of your emotions too. When you let go of items that you’ve held on to because you spent too much money to buy them or made a significant investment on them, strive to also let go of the guilt of bad purchasing decisions and overspending. If you struggle with guilt about letting go, holding on, money spent, or time wasted, it’s time to shift every guilty thought to one of gratitude. If you are thinking, “I shouldn’t have spent that money,” trade your thought for “I’m grateful that I recognize what’s most important to me now.”

You have already paid enough. If you don’t let go of the guilt, you will continue to pay with your time, attention, energy, and heart. The true cost of the items you are holding is much higher than the numbers on the price tag.”

Lainaus sivulta Be More with Less. Tekstissä puhutaan myös siitä miten (ilmeisesti myös Amerikassa) suurten ikäluokkien asenne tavaraan – omistamiseen on erilainen kuin nuorempien, 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä. Kannattaa miettiä mitä jälkipolville jättää.

Kaikki tämä työn ja ajan organisoiminen – elämän järkeistäminen ottaa välillä lujille, vaikka tiedän ettei mikään tapahdu hetkessä. ( takaraivossa sykkii, että sekin on tekemättä )
Päivä kerrallaan, työ kerrallaan, tavara kerrallaan.

haavanlehtienhavinaa

Galleria

Puutarhamaniaa

This gallery contains 10 photos.

Originally posted on Veranta:
Mikäpä rattoisampaa kuin linja-automatka toisten puutarhaan hurahtaneiden kanssa. Käpäisimme Kangasniemellä Pirtin perinnepuistossa, Mikkelissä Kenkäverossa, Mikkelinpuistossa ja Anjan puistossa. Mukaan tarttui elämyksiä ja kassillinen perennan taimia.

Muistiinpanoja somehiljaisuudesta

Veranta

joka ei koske blogeja.

Olen aiemminkin linkittänyt Leo Babautan artikkeleja sivulta Zen habits. Uusimmassa käsitellään mielentilaa Funk Town, jossa ei ole kyse musiikista, joksi sitä ensin luulin kehnolla enkullani. Minulla on puoliso, joka jaksaa tehdä töitä tolkuttoman pitkää päivää pitkiä aikoja. Tuntitolkulla yhteen menoon työskennellessä minä taas hyydyn ja useinkin löydän itseni tuolta Funk Town tilasta. (Tuolle pitäisi saada joku suomenkielinen termi! Ehkäpä sillä onkin.) Niinpä hemmottelen itseäni herkuilla tai jollain hömpällä, josta tulee vain enemmän tukkoinen olo. Jaksamista auttaisi tarvittava lepo eikä syyllisyydentunne siitä, kun ei jaksa. Ja tuon linkitetyn jutun vinkki on lähteä heti levättyä tekemään jotain – vähän – se palauttaa paremmin kuin itsesäälissä rypeminen, johon sisältyy itsensä vertaaminen toisiin ja heidän aikaansaamisiin oman surkean räpeltämisen rinnalla. Mieli tuottaa ankeuttavaa ajatusvirtaa, vaikka järki ja läheiset antavat paljon lempeämpää palautetta.

Once you’ve taken care of your rest and your health, you should do some work. Not a…

View original post 51 more words