Merin päivänä

Kolmas joulukuuta juhlivat Meri ja Vellamo. En alkanut tänä vuonna joulukalenteriurakkaan. Kaappeja siivotessa olen kuitenkin innostunut kuvaamaan mitä kaapin perukoilta löytyy. Festivo kynttilänjalkoja oli jo lapsuuden kodissa ja kun niitä tuli 90-luvulla uudestaan tuotantoon, ostin muutaman omaankin kotiin.

Joulunodotusta. Lisäilen valoa jokaisena adventtisunnuntaina. 

Pyykkipäivä

Marraskuun viimeinen päivä ja Antin nimipäivä. Olen siivoillut koko päivän ja suojaisesta säästä huolimatta vein pyykit ulos narulle. Eihän ne siellä kuivu, mutta tuulettuvat. Tuutikki-tyynyliina kevyesti liehui tuulessa ja kuva sopi päivän päätökseen. Ja marraskuun selättämisen vihovviimeseen päivään. Melkoista fysiikan ja tunteiden vuoristorataa koko kuukausi, vaan tänään on ollut ihan hyvä päivä. 

 Mukavan leppoisaa joulunalusaikaa rakkaat lukijat. 


Pantry

Keittiössä

Pantry – herkullinen englanninkielinen sana, joka pitää paljon sisällään. Pienessä perheessä se ei vaadi paljon tilaa, mutta uskomattomin taitaa olla Bilbon ”ruokakomero” Repunpäässä.

(Kuva Bilbo Reppulin Repunpään ruokakomerosta elokuvassa Hobitti )

Bilbolla on todella pitänyt käydä vieraita ennen kääpiöiden yllätysvisiittiäkin. On nimittäin paljon ruokaa jemmassa.

Omassa kyökissä pantry kätkeytyy jääkaappiin, pakastimeen, muutamaan isoon vetolaatikkoon ja osa seilailee työpöydällä. Pieni maakellari on haaveissa; tosin olen huomannut että höyrymehut ja perinteiset hillot säilyvät hyvin huoneenlämmössäkin. 

Aika käteviä vaikkei kauniita nämä nykyiset, 80 senttiä leveät laatikot. Vetävät mielettömästi tavaraa ja sieltä löytää tarvitsemansa toisin kuin kaapin perukoilta. Olen selättänyt marraskuuta keittiössä. Puuhellan päällä olevan kaaoksen kesyttämiseen pestasin Karhun. 

P.S. Pantry suomeksi?

Milli kertoi kommenteissa, että heidän alueen ruoka/kylmäkomerolla on käytetty nimeä  kanttuuri. Täällä keskisessä Suomessa kahveri eli kafferi, joka on vähän fiininpi ruotsalaislainasana. Ruokakomero  ja ruokakonttuuri ovat selvempiä merkitykseltään. Köffi puolestaan on erillinen pieni ulkorakennus; leivintupa tai pyykkitupa tai yhdistettyyn käyttöön.

Kaisan, Katin… päivänä

Vanha sanonta ’Kaisan kaljamat’ taitaa pitää tänä vuonna paikkansa. Ollaan varovaisia.

Tämä teekuppi on mummuni maalaama. Luultavasti 50-luvulta. En ole ihan varma.

.Flunssan selätykseen kotimaisella teellä. Tämä pakuritee ei ole ollenkaan hullumman makuista; väriltään hyvin tummaa. Kiinalainen pu’er tee on hyvin samanoloista. Sitä on vain fermentoitu aika pitkään. Pakurikääpä on hoitanut sen ihan itse. Marraskuu on kohta selätetty. 

Siljan päivänä

Teetä – por favor.

Olen vuosia haikaillut minimalismiin, mutta se tie tuntuu olevan elämänikäinen. Erilaisia teekuppeja löytyy kaapin perukoilta ja käytän niitä harvoin enkä hanno laittaa kierrätykseenkään. Tuovatpa vähän hohtoa arkipäivään.

Tämän kupin pohjassa lukee Made in USSR ja se on ilmeisesti lähtöisin Lomonosovin posliinitehtaalta. Niitä sai viidellätoista markalla 80-90-luvun vaihteessa. Kuukletin ja joku vanhojen astioiden nettikauppa näyttää pyytävän samanlaisesta 45 euroa! Aika tutkimattomat ovat tiet vanhantavarankaupan hinnoitteluun. Ilmeisesti siellä jonkinlainen kysynnän ja tarjonnan laki ohjailee hintoja. Usein tolkuttoman ylös. No juonpa teeni tuosta edelleen.