elämä

Angstia ja miten sitä selätetään…

Kuvassa Nuusku, joka ei tiedä ollako sisällä vai ei.

Milloin lapsuus loppuu? Ei, ei joulupukin maskin paljastumiseen.
Minulla se tapahtui joskus kymmenvuotiaana, kun tajusin mikä sen ikäisenä tajutaan.
Ajan ja paikan äärettömyyteen. Ei siihen missään valmistella eikä siitä puhuta!
Sen jälkeen painiskellaan painajaisissa ja yritetään kaikin tavoin survoa ajatus jonnekin mielen pimentoihin. Mitenkäs sitä selätetään. Jokainen varmaan omalla tavallaan. Minä löysin kirjat. Ensin tuli tutuksi Juraisilla vanhan kirjaston kirjahylly uskonto-nimikkeen alla ja sitten muita elämäntaito-oppaita. Usko on sellainen turvakupla, jossa on mukava kellua. Voi uskoa olevansa äärettömän jumalan ympäröimänä. Äärettömyydelle löytyy pohja ja seinät ja katto… Olisiko ollut parempi jäädä ajelehtimaan valmiiksi paalutettuihin oppeihin. Monta hyllymetriä uskonnollista kirjallisuutta kahlanneena, en voi tyytyä yhteen ainoaan oikeaan oppiin ja heittäytyä vilpittömin mielin laulamaan hallelujaa yhden ainoan oikean opin mukaan.
(Hemmetti, kun kadehdin niitä, jotka osaavat luonnostaan elää ja touhuta kyseenalaistamatta kaikkea – vai kadehdinko sittenkään.)
Ehkä mahdollista lukijaa tässä lohdutan, että tällä hetkellä tunnen oloni hyvin tasapainoiseksi. Toivonkin, että kaiken rämpimiseni jälkeen olisin todella läsnä myös ihmisten kesken enkä vain itsekseni.

Advertisement
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.