Kipuilua

Nyt menee kahvia. Korkkasin Triptylpurkin ja lääke väsyttää ihan vietävästi.

Kivulla on monta muotoa ja jokainen kokee sen omalla laillaan. Kipuja ei voi eikä pidä verrata toisten kanssa. Tämä ei ole kilpailulaji! Vain omia tuntemuksiaan voi kuunnella ja nekin saattavat vaihdella mielialan mukaan.
Viime lääkärireissulta tullessa kaivoin esiin Antti Heikkilän kirjan Siunattu kipu. Kokonaisvaltaisen hoidon kannattajana hän kuittaa lähes kaikki lääkkeet turhina ja jopa kipua pitkittävinä. Heikkilä jakaa kivut kudosvauriosta johtuvaan ja psykosomaattiseen. Pitkään jatkuva kipu on hänen mukaansa aina  psykosomaattista, jos ei ole jokin kudoksia tuhoava sairaus(esim. syöpä, reuma,  näkyvät tulehdusarvot)  Selviin kudostulehdusoireisiin kortisoni- ja puudutusainepistoksia. Muita hyviä, hänen suosimiaan kipulääkkeitä ovat vanhat Buscopan ja Litalgin, jotka eivät vaikuta haitallisesti autonomisen hermoston säätelyyn. Akuuttiin kipuun Diapam, joka  rentouttaa lihaksia. Näitäkin vain akuutin kivun hoitoon.
Pelkistäen ihminen, jolla on jatkuvia kipuja oireilee mielessä olevien käsittelemättömien asioiden takia(joko alitajunnassa syvällä olevien, tai selvemmin tuntuvan esim. stressin seurauksena).
Kipu on todellista eikä sitä pidä vähätellä. Sitä vaan ei osata hänen mukaansa hoitaa oikein. Tukiranka-vaivoissa hän suosii lihasten manipulointia ja erilaisia ihon kautta annettavaa ärsytytyksiä, jotka laukaisevat  elimistön omaa hoitavaa vaikutusta kuten akupunktiota ja vaikka avantouintia. Itselleni tulee vaihtoehtona mieleen nykyinen piikkimattovillitys.
Heikkilän mukaan nykyään lääkitään aivan liikaa ja vielä summassa. Taitaa olla syytä lääketehtaiden intresseissä saada lisää katetta,  MUTTA on meillä potilaillakin oma osansa. Meihinkin on iskostunut käsitys, että kaikki vaivat voidaan hoitaa jollain lääkkeellä, niinpä lääkäri niitä määrää. Mitäs syytä lääkäriin on mennä ,jos ei tarvitse lääkkeitä😉
Siunattu kipu sai miettimään erilaisia vaihtoehtoja omaan elämäntapaan. Kirjassa oli paljon hyviä huomioita, mutta jotkut ajatukset jäivät ilmaan, eikä niistä saanut oikein otetta. Harmittaa, kun kaikki tieto on siinä niin hajallaan. Olen Heikkilän muistakin kirjoista huomannut, että hän aina heittäytyy täysillä jonkin asian kannalle eikä kompromisseja tahdo löytyä. Musta-valkoisuus asenteissa heittää varjon hyvin perusteltujenkin tietojen ylle. Lukija saa tarkkaan miettiä, mikä on fiiliksen pohjalta heitettyä arviointia ja mikä toimii todella. Tuntuu aika ikävältä lukea, kun lähes kaikki terveydenhoidon ammattilaiset asetetaan kyseenalaisiksi hoitamaan työtään.
Armahdusta niin kirjoittajalle kuin haukutuillekin.
Omaa niskanretkahdusta ja kaularankaoireita pohtiessani olen miettinyt asioita monelta kantilta. Heikkilä käsittelee potilaskertomuksissaan ja kirjassaan aika paljon selkävaivoista kärsiviä. Tähän omaan ongelmaani en ole löytänyt kirjasta mitään sivuavaa. Ainoa asia on oikeastaan rangan  kulumamuutokset, joita löytyy kaikilta ikääntyessä, mutta oireita ei tule kaikille. Joillakin taas on oireita vaikkei ole kulumiakaan! Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että kulumat eivät ole varsinainen syypää oireisiin. Välillä tosin niskassa olevat luupiikit mukavasti tökkivät päätä kääntäessä. Heikkilä arvioi kuitenkin kipujen johtuvan verenkierron häiriöistä lihaksissa. Sen mukaan minullakin on häikkää tuolla takaraivolla verenkierron kanssa ja migreenikin laukeaa nykyään niistä oireista. Arpoen kuitenkin aloitin syömään noita Triptyl -lääkkeitä, joiden pitäisi rentouttaa lihaksia. Tietenkin olen huolissani vaikuttaako lääke muuten haitallisesti hermostoni toimintaan.
Arvon edelleen omaa valintaani.

(Yllä oleva kuva on taas Güellin puistosta. Tällä kertaa portinpylväästä)

Siunattua kipua jo kesällä lukiessa huomasin, miten paljon elämäntavat ruokavalioineen ja mielen tasapaino ovat auttaneet kivun vähenemiseen. Sen kanssa pysty elämään. Pahin peikko taitaa tällä hetkellä olla, että vaivani on pahentunut nikamamanipulaatioissa ja kovissa rangan venytyksissä. Tuntuu, että niiden jälkeen kipu on keskittynyt juuri tuonne kallon ja kaularangan liitoskohtaan. Hitaasti etenemällä uskon tämän kääntyvän parempaan. Varovasti lihaksia käsittelemällä ja akupunktiolla eteenpäin. Omatoimisesti jatkan kävelyä, joogaa,  piikkimattoilua, lihasten harjoittamista ja aloitan uintikauden.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s