Kirja yöpöydällä: Pursu

Olen hissukseen lueskellut Heli Laaksosen ”Pursua”(tarkoittaa ylenpalttista), sisältää tarinoita ja marinoita.
Kieli on mukavaa lukea, vaikka murre ei omaani olekaan. Tarinat luotaavat elämää monella lailla.
Matkustaminen Helin tapaan:

Jos ei ol pakko, en matkust mihenkkä millä ilvel, enkä ulkomail silläkä. Pakollisi reisui mul kumminki kerty kotomaas kovaste, niit misä rastitan hotellie lomakkeissi matkan tarkotukseks Työ-arbete. Lopu erest kuvittelen uussi paikoi ja nähtävyyksi ja tuttavuuksi omas päässän.

Minulla on enempi hinkua lähteä reissun päälle ja uusiin maisemiin. Toisaalta maatilalla työt ovat kotona aina läsnä ja mielessä, joten välillä poistuminen antaa potkua jaksamiseen. Mutta ei ollenkaan hullumpaa ole väliin kuvitella matkoja omassa päässään tai tehdä nojatuolimatkoja lukemalla toisten reissuja ja katselemalla kuvia.

Kirjassa on monta erillistä ja ajatuksia herättävää tarinaa. Etenkin meille naisihmisille on tuttua mööplaamine, jossa sisutetaan kotia vaihtamalla huonekalujen järjestystä. Toinen korvaan mukava nimi on kotonuhjake;  miten mielellään vaihtaa kotona vanhat, vähän rehjuuntuneet , oloon sopivat vaatteet päälle.

Krymppykauhupandemiasta hän kirjoittaa näin:

Vanhenemispaniikil o viäl surullinen piirre, et see tarttu. Maharan itteki koht katto Lyydioi ja Toinei ja Veijoi sil silmäl, et onpas toiki ko aurinkokuivat tomatti -enkä näe heijä lämpimi silmi, lempeöi hymyi?…Ei munt pelot hive hiukka vanhentumine, mut see puistatta, jos ruppen pitämä ittiän vastemiälisen liia löllön poskinahkan tähre.

Lääkkeenä tähän Laaksonen suosittelee, että ihmiset toisilleen ja itselleen sanoisivat sanoin ja ilman sanoja, että näin on hyvä.

Herkullisesti hän kertoo myös vanhan pariskunnan joulunvietosta kaksistaan, jotka kieltävät lapsiaan tulemasta ja haluavat viettää sen joulun omissa olissaan. Juhannuksen hän vietti tahallaan yksin. Tuumasi, että yksin olemista pelätään turhaan. Näistä tuli mieleen, kuinka me ihmiset olemme erilaisia. Toiset nauttivat seurasta ja juhlivat aina porukalla. (Mieleeni tulee TV-sarja Oi ihana toukokuu) Sitten on meitä mökkihöperöitä, jotka olemme huonoja lähtemään mihinkään. Joskus tulee mieleen, miten pitäisi mennä ja tavata enemmän ihmisiä; olla sosiaalisempi. Sehän tutkitusti pitää ihmiset terveenäkin pidempään.

Kuolemakaan ei Laaksosen mielestä sen todennäköisemmäksi muutu vaikka sitä kuinka odottaisi.

Ja sihe saak ei vissi aut ko elä vaa ja intoil ain ko voi.

Lopussa vielä seisoo kappale, jonka nimeen on hyvä päättää tämä. Elämä on täsä ”Saman kuun alla tääl ollaan. Sää ja mää. Täsä.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s