Ei kannata lannistua diagnooseista

Lukaisin ADHD:sta ja mieleeni tuli, miten paljon sitä mahtaa ollenkaan olla! Ainakin itsestäni löysin viitteitä siitä. Nopeita päätöksiä tärkeissä asioissa ja toisaalta taas ryhtymisongelmia pienempiinkin hommiin. Nyt en ollenkaan epäile diagnoosia ja siiheen auttavaa hoitoa.

Miten helposti nostaa kädet pystyyn minkä tahansa syndroman edessä: kyllä minäkin tekisin ja olisin, mutta kun minulla on tämä migreeni, selkä- tai niskavamma tai ihan vaan muuten närästää. MUTKUN…

Kuinka paljon tämä hektinen aika antaa ihmisille oireita huonosta tarkkaavaisuudesta? Millainen vaikutus on kovin hiilaripitoisella ruokavaliolla? Miten paljon jatkuva uuden haluaminen ja hankkiminen  onkaan seurausta verkkokalvolle jatkuvasti läikkyvästä informaatiosta.

Spontaanisti tehdyt nopeat päätökset ovat pitäneet ihmiset hengissä ajan saatossa. Nyt on vain liikaa valintoja ja tarjontaa elämän tavaratalossa. Rutiineja ja hyviä tapoja pitää opettaa itselleen, sillä niitä ei välttämättä enää opeteta.

Mentoreita ja kouluttajia löytyy liiankin kanssa, mutta kokeilemalla sen oman hyvän elämän luulisi löytyvän; ei yksin egoaan kuunnellen, vaan toisten kanssa jakaen.

Uuden vuoden alussahan niitä uusia tapoja on hyvä alkaa opettelemaan 🙂

Omille silmilleni aion antaa enemmän leppoisia kirjan sivuja teeveen ja linkkien klikkailemisen(uutisia uutisista jne…) sijaan.

Posted by Marja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s