Sekaisin kirjoista

20130819-143318.jpg

Lapsuudesta asti olen ollut sekaisin kirjoista. Olen lukenut mitä erikoisemmissa paikoissa, kuten lautataapelin päällä, talon katolla savupiipun kupeessa, soutuveneessä…
Kirjoja piti lainata monta samaan aikaan, mutta luin vain yhtä kerrallaan, niitä piti olla pino.
Nyt pitäisi opetella uusia tapoja ja vaihtaa lehden ja kirjojen kuluttaminen, rapisteleminen, sivujen kääntäminen näytön hiplailuun. Saas nähä miten käy, opinko! Kirjahyllyjen/kirjojen peittämät seinät olivat lapsuuden haaveena, toteutus on jäänyt ja haaveetkin haihtuneet. Vähän reilu parikymmentä hyllymetriä kirjoja enää jäljellä. Hyvin tiivistäen ne saisi yhdelle seinän pätkälle. Lehtipinoja, kesäaikaan kertyneitä, on pitkin tasoja odottelemassa syksyn pimeneviä iltoja. Tuleeko niitä sittenkään luettua, vaikka suurin osa on ammattiin liittyviä.

Roinanraivaamisen villitys (sosiaalisessa) mediassa
(Voisikohan tuon sosiaalisuuden jo jättää kokonaan pois?!)
on saanut minutkin sekaisin ja syyllistymään liiasta tavarasta.

Vanhojen skifileffojen kuvaus tulevaisuuden asuinympäristöistä on hyvin pelkistettyä, funkkista. Osa ihmisistä hakeutuukin totaaliseen minimalismiin; malliin puhelin, tabletti, kuulokkeet, vahvistin, muutamat kalsarit, pari paitaa, kenkäpari ja varvassandaalit, välikausitakki ja villapaita, pipo ja hanskat. Astioita niukasti ja hammasharja. Tyyliin luostarien skiitat aikoinaan, joissa samovaari kuumensi tsajua, ehkä vähän kirkasta pullollinen lämmikkeeksi tarvittaessa, homeinen leivänkannikka. Niinpä!
Toisaalta edelleen on ihmisiä jotka kaipaavat ympärilleen kotoisaa kaaosta, josta saa varmaan paremmin luovuudenkin valloilleen.

Taidan kaikesta pyrkimyksestä huolimatta olla jälkimmäistä tyyppiä. Täytyisi syyyyllisyyden lannistamiseksi saada vähän lajiteltua kaaostani. Hyvä puoli oman käytöksen kyseenalaistamisessa aina on. Muuton yhteydessä tuli eteen paljon sellaista tavaraa, jolle minulla ei ole eikä tule olemaan käyttöä. Nyt tulee ostettua paljon vähemmän kuin ennen. Lapsenlapsillekin maltan jättää ihanat vaatteet ja lelut hankkimatta ennen kuin kysyn heidän äidiltään, mitä tarvitsevat. Houkutuksia on kaupat pullollaan.

20130819-143336.jpg

Tammikuinen tavara-ahdistus.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s