Kohta talven selkä taittuu

…ja karhun pitäisi keänteä kylykeänsä. Tuskin talvi ihan niin lyhyeen jää vaikka se tuli kunnolla vasta Nuutin päivän aikaan eli joulun jälkeen. Pakkasella tulet uuniin, kuumaa kahvia tai tuoksuvaa teetä kuppiin ja johan virtaa lämpöä jo käsiin ja ytimiin.

20140114-194933.jpg

Tammikuu on tilinpäätösaikaa ja pitäisi käydä kaikemmoaliman paperipinot läpi. Toimistohuoneen puhdistusoperaatio edessä. Muutenkin joulun jälkeen minulla herää siivousinto keräillessä joulukoristeita ja valoja pois. Aurinko paistaa ja kuukin mollotteli kirkkaana lähes täysimmillään. Eiköhän tästä kevääseen taas jakseta.
Suomenuskon fb-sivulla on löytyi tietoa talvenselän taittumiseen liittyvistä perinteistä.

Vanha kansa on ajatellut, että keskitalvi muodostaa talven korkeimman kohdan: kaaren, harjan tai selän, joka tiettynä päivänä katkeaa. Talven selän katkeaminen on yhdistetty eri alueilla eri sydäntalven päivään, muun muassa Heikkiin (19.1.), Paavaliin (25.1.) ja kynttilänpäivään (2.2.). Useissa kalenterisauvoissa talven selän taittumista kuvaava kaarimerkki on tammikuun 14. päivän kohdalla.

Talven selän taittumisen aikaa on kutsuttu »talvennavaksi» ja Itä-Karjalassa »harjapäiväksi». Keskitalven taittumisen jälkeen vuoden pimein aika alkaa väistyä ja kevään odotus alkaa. Karhun sanotaan myös kääntävän talvennavan aikaan kylkeään talvipesässä ja kysyvän: »Joko päivä on?»

Kansankielessä talven selkä tarkoittaa myös linnunrataa, jonka ajatellaan esittävän talven kulkua. Linnunradan alkupäässä auringonnousun puolella on syystalvi ja toisessa päässä alas kaartuva osa on vuoden kevätpuoli. Harjapäivän aikaan talvi edennyt linnunradan korkeimpaan kohtaan eli nimensä mukaisesti harjalle.

Linnunradasta ennustettiin lumisateiden ajankohtaa ja pakkasen purevuutta. Uskottiin, että talven noustessa harjalle pakkaset kiristyvät ja laskevat sitä mukaa kun laskeudutaan kevääseen. Harjapäivän aikaan arvioitiin siis olevan usein ankaria pakkasia. Sanottiin, että »harjan purut purkuisimmat, harjan pakkaset pahimmat».

Sananparsissa talven selän katkeaminen yhdistetään useimmiten Heikin tai Paavalin päivään. Kittilässä sanottiin: »Heikki heinänen kurikka, joka taittaa talven selän». Keski-Pohjanmaalla lapsia on Heikin päivänä kehotettu menemään tunkiolle kuuntelemaan, kun talvenselkä paukahtaa poikki.

Heikkinä lapset saivat iltapimeällä juosta ympäri kylää kelloja, kulkusia, ja metalliastioita helistellen ja kolistellen. Lapset kokoontuivat yhteen ja kiersivät sitten vuorollaan jokaisen talon kovaa meteliä pitäen. Ensin he löivät kurikalla seinään talven selän katkeamisen merkiksi. Paukahdusta juhlistettiin sitten kovalla melulla, helinällä ja rummutuksella.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Kohta talven selkä taittuu

    1. Pikkusen lunta vielä ja pidetään peukkua ettei pakkanen enää kiristy.
      Nuo perimätiedot on ihan mielenkiintoisia, kun huomaa miten paljon vanhoja käytäntöjä ilmenee edelleenkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s