Armo, armahdus,

Verannalla tuumailtua

Veranta

Jouluunhan liitetään kaikenlaisia kauniita sanoja ja ajatuksia. Mikseipä vähän armoakin kaikkien perinteiden, odotusten ja vaatimusten puristukseen. (Jotka oikeasti ovat meillä aikuisilla ihmisillä ihan opittuja ja joita voi muuttaa!)

Pipareita

En ole vuosiin koristellut pipareita ja etsin ohjeen tomusokerikuorrutukseen. Siinä oli yksi valkuainen puoleentoista desiin tomusokeria. Muistissa oli niukempi määrä (puolet vähemmän), mutta ohje on ohje. Niinpä kuorrutus karkaili pipareiden päältä. Onneksi tässä asiassa, niin kuin leipomuksiassa yleensäkään, en ole perfektionisti. Jouluahistuskin helepottaa kummasti, kun touhuaa jotain, tuloksella ja määrätietoisuudella ei ole niin väliä.

Annetaan armoa myös itsellemme.

View original post

4 thoughts on “Armo, armahdus,

  1. Nuuskamuikkunen ja pikku-Myy rakastavat kuorrutusta, niin uskon!

    Suorittamisen suhteen toivon ihmisten päästävän itsensä vähän helpommalla. Kun jotkut määrittelevät itsensä ja arvonsa vain tekemistensä, esim, työn kautta, niin siitä on ilo kaukana, mielestäni. Ihan pelottaa, mitä niille ihmisille käy, kun joutuvat aikanaan jäämään eläkkelle.

    Onneksi oma perfektionismi rapistuu vuosi vuodelta!

    Levollista joulun aikaa sinulle!

    • Kiitos samoin Susupetal.
      Olen huomannut ilokseni saman; en enää stressaa niin kuin nuorempana. Iän mukanaan tuomia iloja😀

    • Kaksi pientä tyttöä kävi päivällä ja pari piparia meni jo parempiin suihin.🙂 eipä ollut turhia lisäväriaineita, kun karpaloissa ja pistaasipähkinöissä on värit luonnostaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s