elämä, luonto, Metsä

Siunattu sade

Kepeää kesäsadetta heti aamusta ilman ukkosmyräkkää!

Täällä on ollut todella kuivaa. Vähätkin sateet ovat menneet ohi joten tämänaamuinen ropina on musiikkia korville. Eilen oli niin tukalan kuuma päivä etten edes lähtenyt pyöräilemään. Pelkäsin etten pysy tiellä jos huippaa. Joten harrastuksena on ollut viime päivinä käydä useampaan kertaa uimassa. Lammessa on kylmiä lähdepaikkoja joten vesi on mukavan viileää.

Nämä pionit ovat pitäneet maljakossa pintansa jo melkein viikon(kuva alla tämänpäiväinen). Kimpussa on myös pisamakelloa ja pikkujasmikkeen tuoksuvia oksia. Ihastuin tuohon Arabian maisemamukiin ja hankin sen vaikka korpeaakin sen valmistuksen siirtyminen Aasiaan. Iittalan Lempi juomalasi on minun lempiväriäni kuten maljakkokin, joka on paikallisen yrityksen Wilawoodin tuotteita.

Hankin pienen (350€) Panasonicin järkkärin ja testasin sen kaukokuvausominaisuutta tabletin kautta. Kuva on videosta napattu. Aika kätevää kun käden ei tarvitse olla vakaa. Näkökään ei ole kuin nuorempana tihrata kameran näytöstä saati tarkentimesta kuvan tarkkuutta. Opettelemista silti riittää ja aika tavalla hommaa kuvien valinnassa ja deletoimisessa jos ottaa kuvia sarjana.
Koti
Pulahduspaikka muutaman sadan metrin päässä.
Normaali
elämä

Puutarhapöhinää

Itikoita ja mäkäräisiä riittää pihapuuhastelijan seurana. Onneksi sain aikanaan vinkin oliiviöljyn levittämisestä paljaalle iholle.(rypsiöljykin toimii) Pöhinää on mutta ötököiden kärsät ei ilmeisesti toimi öljyn läpi. En ole aikoihin päivitellyt tätä blogia, mutta tänne ˚Puuhastelublogiin˚ olen päivitellyt pihajuttuja, viimeisin on kukkivista alppiruusuista.

Normaali
elämä, juhla

Ihmeellistä joulua

Koko vuosi on ollut hämmentävä koronan vuoksi, vaan päästiinpä taas jouluun. Elämäni spiraalista on viime vuosina poistunut paljon läheisiä; äiti viime vuonna ja isä lähti matkaan kesän kynnyksellä. Sanotaan että pitäisi puhua selkeästi vain kuolemasta, mutta tuntuu että ikääntyneillä lähtö tapahtuu hiipumalla ja matkantekona iättömyyteen. Ikävä jäi ja roppakaupalla muistoja. Elämä jatkuu.

Minulla oli koristelussa apunani innokkaita kuvittajia 5-,7-, ja 9-vuotiaat sekä yksi erittäin kokenut graafikko.
Ei haittaa vaikka leipomukset vähän kärvähtää. Tulipahan tummempaa taustaa rakennukseen.
Onnellista joulun aikaa kaikille tänne blogiin eksyneille.
Normaali
elämä, kirja

Ameriikan kierrolla 100 vuotta sitten

Viimeisin lukemani kirja on sadan vuoden takaa: Meikäläisiä merten takana, jonka kirjoitti Amerikassa toimittajana toiminut Akseli Järnefelt Rauanheimo. Vanhimmat artikkelit ovat 1890-luvulta. Kirjailija kiertää useiden osavaltioiden kautta New Yorkista Kaliforniaan. Sieltä pohjoiseen Washingtonin osavaltioon ja sieltä takaisin itään. Melkoinen roadtrip!

Valtaosa suomalaisista siirtolaisista taisi asettua pohjoisiin osavaltioihin, mutta kirjassa on luku myös Kaliforniassa asuvista viinirypäleiden ja rusinoiden tuottajista. Viiniä nämä hurskaat kristityt eivät tuottaneet ja säästyivät kieltolain viinintuottajille tulleesta ongelmasta, jotka joutuivat vaihtamaan viiniköynnökset toisiin. Senaikaiset siirtotyöläiset olivat japanilaisia ja kiinalaisia.

Mielenkiintoinen maininta löytyi New York Timesin kehotuksesta matkustaa Suomeen ottamaan oppia lumien putsaamiseen kaduilta. Rohkeaa porukkaa nuo isoisovanhempien aikalaiset kun lähtivät suuren meren taakse maata valtaamaan.

Tässä wikilinkki kirjailijaan

Selvittiin pääsiäisestä ja ikääkin tuli taas vuosi lisää. Tänä vuonna 1960 syntyneet viettävät kuuskymppisiään. Korona rajoitti ja juhlin perheen kesken. 🥂

Normaali
elämä

Syksyn saapuessa ja iltojen pimetessä

…on mukavaa uppoutua lukemaan.

Tänään on YK:n kansainvälinen lukutaitopäivä ja aloin miettiä omaakin lukemistani. Alkuvuodesta luin monta kirjaa muutamassa kuukaudessa. Keväänkorvalla äidin voimat hiippuivat ja toukokuun alussa hän nukkui ikiuneen.

En pystynyt nukkumaan tarpeeksi enkä keskittymään kirjoihin. Luin lehtiä ja pelasin simppeleitä pelejä iPatilla (Carcassonea, Stone Age’a, Candy Crush Sagaa) ja lautapelejä. Kroppakin reagoi. Mutta elämä jatkuu ja kesäinen luontokin hellii metsässä asujaa. Ja puutarhanhoito saa ajan kulumaan huomaamatta. Elokuussa Twitterin virrassa lipui vastaan GOT, Georege R.R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään lauluun perustuva sarja. Luin ensin kaksi ensimmäistä kirjaa ja ahmin perään koko tuotantokauden HBO:lta reilun viikon aikana. Nyt jo nukun useimmiten kuusituntiset yöunet ja keskittymiskyky alkaa palautua. Matka jatkuu.

Normaali
elämä, riippuvuus

Näkemiin Instagram

Kolasin kuvat instasta ja poistin tilin. Taas on yksi aikavaras vähemmän, mutta tuleeko minun käytettyä aikaani sen parempaan. Toivottavasti. Muutama kesäinen kuvakaappaus tililtä ennen sen poistamista.

Twitterin, Facebookin ja Instagramin käyttöäni on kestänyt yhdeksän vuotta. Onhan se antanut paljon, mutta nykyinen keskustelukulttuuri houkuttelee tapaamaan ihmiset mieluummin kasvotusten.

Räystäskouruissa ropisee viimeisten jiiriin jääneiden lumien vedet. Leppoisaa kevättä.

Normaali
elämä

Kirjastoauton antia

Kirjastoautosta on kätevä poimia kirjoja joita ei varsinaisesta kirjastosta ehkä huomaisi mukaan ottaakaan. Edellisellä kerralla silmiini osui mm. Antti Heikkisen uskomattoman rehevä romaani ”Matkamies maan”. Aivan uskomatonta menoa. Suosittelen.

Poimin mukaan myös kolme runokirjaa, joista yksi oli Jenni Haukion kokoama Kohti pohjoista taivasta. Eeva Heilalan ”Punaposkipuolukoita” vei lapsuuteen. Anna-Mari Kaskisen ”On toinen maa – sanoja suruun ja ikävään” oli pieni pettymys koska löysin vain muutaman koskettavan runon ja nekin olivat lauluista ennestään tuttuja. Tänään on auto taas kierrolla täälläpäin. Saas nähdä mitä jännää löydän.

Normaali
elämä, kirja

Tiistaina 12022019

Vuosi on vierähtänyt jo niin pitkälle, että huomaa kaamoksen väistyvän. Joka talvi hämmästyttää valon nopea lisääntyminen. Tammikuun pakkasten jälkeen on helmikuussa satanut paksut kerrokset lunta. Viime viikonloppuna lauhtumisen ja tuulen myötä puut saivat ravistaa raskaat taakat harteiltaan. Katoltakin on jo lumiset helmat humahtaneet alas.

Haastoin vuodenvaihteessa itseni lukemaan enemmän kirjoja. Vaikka jätin naamakirjan viime keväänä kokonaan, tulee lukuaikaa käytettyä ihan liikaa verkkkolehtien selailuun, Twitteriin ja Instagramin päivitysten pläräämiseen ja tabletilla yksinpelaamiseen. Toki pelataan ihan rehtejä lautapelejäkin kun porukkaa on kasalla.

Tässä vähän listaa alkuvuodelta:

*1) Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? – Mukaansatempaava trilleri, jossa vuoden 1980 ajankuvaa Pariisilaisista filosofeista (osa elossaolevista eivät ole ilahtuneet kirjasta).

* 2) Tommi Kinnunen: Pintti

* 3) Olli Jalonen: Taivaanpallo

* 4) Carlo Rovelli: Ajan luonne

* 5) Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, MIELENSÄPAHOITTAJA

* 6)Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailmantilasta

* 7) Antti Heikkinen: Matkamies maan

* 8) David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

* 9) Antti Heikkinen: Mummo – Luin kaksi Heikkisen kirjaa lähes peräkkäin. Mieletön kielenkäyttäjä; niin rikasta ja vakuuttaavaa tarinointia.

*10) Dolores Redondo: Luualttari

Ajan luonne

*11) Jenni Haukion toimittama: Katso pohjoista taivasta

*12) Eeva Heilala: Punaposkipuolukoita

*13) Anna-Mari Kaskinen: On toinen maa – sanoja suruun ja ikävään

*14) Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus

*15) Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Jälleen kirjastoautosta löytynyt mielenkiintoisesti rakentunut tarina, jossa loikittiin lopusta alkuun Englannin ja Australian maisemissa.

Normaali