elämä, juhla

Ihmeellistä joulua

Koko vuosi on ollut hämmentävä koronan vuoksi, vaan päästiinpä taas jouluun. Elämäni spiraalista on viime vuosina poistunut paljon läheisiä; äiti viime vuonna ja isä lähti matkaan kesän kynnyksellä. Sanotaan että pitäisi puhua selkeästi vain kuolemasta, mutta tuntuu että ikääntyneillä lähtö tapahtuu hiipumalla ja matkantekona iättömyyteen. Ikävä jäi ja roppakaupalla muistoja. Elämä jatkuu.

Minulla oli koristelussa apunani innokkaita kuvittajia 5-,7-, ja 9-vuotiaat sekä yksi erittäin kokenut graafikko.
Ei haittaa vaikka leipomukset vähän kärvähtää. Tulipahan tummempaa taustaa rakennukseen.
Onnellista joulun aikaa kaikille tänne blogiin eksyneille.
Normaali
elämä, juhla, Piha, valokuvahaaste

Pyhäinpäivän aatto

Lumihiutale on sinnitellyt tänne marraskuulle asti. Kiitollinen kukkija.

Tänään on pyhäinpäivän aatto. Jenkeissä Halloween on ilmeisesti aina kiinteästi marraskuun ensimmäinen päivä joten sitä on juhlittu täälläkin jo viime viikonloppuna. Kotoinen pyhäinpäivä onkin enemmän poisnukkuneiden muistamista ja  kekriin on kuulunut aikanaan karnevaalimeininkiä. Sitä juhlittiin koko lokakuu ja marraskuussa oltiin sitten hissuksiin, kun uskottiin vainajahenkien tulevan kyläilemään. 

Näissä vuodenaikoihin liittyvissä juhlissa on mennyt iloisesti sekaisin kristilliset ja perinteiset uskonnot. Nykyään kulkeutuu tapoja vielä afrikkalaisten orjien myötä uuteen maailmaan siirtyneitä ja siellä kristillisyyteen synkronoituneita tapoja. Mikä on aitoa?  Ei mikään ja kaikki. Perinteet velvoittavat, mutta mitä ne oikeat perinteet ovat! Kaikki menee iloisesti sekaisin. Enää ei pitäisi pelätä ja lepytellä henkiä. Juhlat tuovat kaivatun irtioton arjesta ja pyhäinpäiväkin on paikallaan muistaa niitä edesmenneitä rakkaita. Aikanaan vuoro tulee meille jokaiselle ja ehkä elämän rajallisuuden muistaminen auttaa arvostamaan sitä – tätä hetkeä – elämää.


Normaali
juhla, luonto, Maatila

Kesäpäivän seisaus

Juhannus meni jo, vaikka sen pitäisi olla vasta 24. päivä. Yllättävää ettei sitä ole palautettu vanhalle paikalleen. Se on nimittäin juhla minun mieleeni, koska siihen ei liity mitään paineita. Saa olla möllötellä ihan niin kuin huvittaa ja aika usein silloin tehdään töitä. Ruoka on simppeliä laittaa ja etukäteen ei tarvitse leipoa tolkuttomasti. Eilen aamulla töihin mennessä hiukan yli viisi aurinko jo siivilöi valoaan puiden lomasta. Ihana aurinko, ihana valo. Nyt vain toivotaan heinäpoutaa, kun ilmakin vähän lämpeni. Dinosauruksen munia teetettiin jo pakettiin ja siiloon menee nytkin tuorerehua säilöön. Ollaan reilu viikko jäljessä ideaalikeväistä. Aamun uutisissa haastateltiin Keminmaalaista viljelijää, joka ei ole vielä sateisen kevään takia päässyt kylvämään. Lapissa kesä on vielä lyhyempi. Vaan säiden mukaan tässä työssä eletään. Kokkokuvia kehiin. Paikalla oli kolme ihanaa neitiä ihmettelmässä. Tuli on mahtava elementti!

Syttyihän se ja sitä ihmetellään sopivan matkan päästä.

Syttyihän se ja sitä ihmetellään sopivan matkan päästä.

Iänikuinen vene ja pellosta nousseita puita seuranaan keveämpiä oksia palavat hyvin alkuun päästyään.

Iänikuinen vene ja pellosta nousseita puita seuranaan keveämpiä oksia palavat hyvin alkuun päästyään.

Isossa kuvassa kokko parhaillaan ja pienissä kytee lieskat pienen kouhimisen jälkeen vielä muutaman tunnin jälkeen. Tuossa olisi ollut rosvopaistin paikka. Ehkä joskus sekin viritetään kokon alle.

Isossa kuvassa kokko parhaillaan ja pienissä kytee lieskat pienen kouhimisen jälkeen vielä muutaman tunnin jälkeen. Tuossa olisi ollut rosvopaistin paikka. Ehkä joskus sekin viritetään kokon alle.

Kuvissa on käytetty kollaasisovellusta YourMoments.

Normaali
juhla

Joulu on

Toissailtana ilmaantui verannalle kuusi valoineen, mutta nyt jouluaamuna ilmestyi kuusi myös pesuhuoneeseen. Laitoin sen isoon pulloon ja sain siihen mahtumaan kaikki kymmenen sähkökynttilää. Kuvausaikana osui paikalle kaksi pientä ulkoilijaa, joten sain kuviin kontrastia kuusen koosta.

Kuusikollaasi

Joulukuusi 2014

Pienet kuusen juurella

Verannalla onkin vähän reilumman kokoinen.

image

Normaali
juhla

Armo, armahdus,

Jouluunhan liitetään kaikenlaisia kauniita sanoja ja ajatuksia. Mikseipä vähän armoakin kaikkien perinteiden, odotusten ja vaatimusten puristukseen. (Jotka oikeasti ovat meillä aikuisilla ihmisillä ihan opittuja ja joita voi muuttaa!)

Pipareita

En ole vuosiin koristellut pipareita ja etsin ohjeen tomusokerikuorrutukseen. Siinä oli yksi valkuainen puoleentoista desiin tomusokeria. Muistissa oli niukempi määrä (puolet vähemmän), mutta ohje on ohje. Niinpä kuorrutus karkaili pipareiden päältä. Onneksi tässä asiassa, niin kuin leipomuksiassa yleensäkään, en ole perfektionisti. Jouluahistuskin helepottaa kummasti, kun touhuaa jotain, tuloksella ja määrätietoisuudella ei ole niin väliä.

Annetaan armoa myös itsellemme.

Normaali
juhla

Joulu ahistaa

Enkä ole varmaan ainoa. En koe stressiä lahjoista tai muista jouluvalmisteluista. Pari päivää vuodessa sisältää vaan yleisesti niin paljon latausta, että haluaisin jättää ne aina väliin. Ehkä vielä opin nauttimaan joulusta ja juhlista yleensäkin enkä vain niiden valmistelusta. Olen kuunnellut erilaisia joululauluja [spotifaista], laulanut ja pimputellut tällä viikolla viritettyä pianoa. Yrittänyt heittäytyä vain olemaan, virittänyt mieltänikin tähän hetkeen.

Taidan olla alakerran väkeä vanhassa englantilaisessa kartanodraamassa. En osaa juhlia! Vieläköhän siihen oppisi? Sen tietää viikon päästä.

Taatelikakut ulos uunista

Normaali