elämä, riippuvuus

Näkemiin Instagram

Kolasin kuvat instasta ja poistin tilin. Taas on yksi aikavaras vähemmän, mutta tuleeko minun käytettyä aikaani sen parempaan. Toivottavasti. Muutama kesäinen kuvakaappaus tililtä ennen sen poistamista.

Twitterin, Facebookin ja Instagramin käyttöäni on kestänyt yhdeksän vuotta. Onhan se antanut paljon, mutta nykyinen keskustelukulttuuri houkuttelee tapaamaan ihmiset mieluummin kasvotusten.

Räystäskouruissa ropisee viimeisten jiiriin jääneiden lumien vedet. Leppoisaa kevättä.

Normaali
kirja

Kaikki laulavat linnut

Löytyihän sieltä kirjastoautosta pari viikkoa sitten taas ennenlukemattomia. Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon 2014. Kirja alkaa Britannian rannikolla olevalta saarelta ja siirtyy luku luvulta vuorotellen ajassa taaksepäin Australiassa  ja ajan etenemisestä taas nykyisyydessä Britanniassa. Mikä ajaa nuoren prostitutioon ja muuttamaan toiselle puolelle maapalloa kasvattamaan lampaita. Loppu vetää maton alta.

Unohda, että väistyy mennyt
vasta kun kuulet
kaikki laulavat linnut.

img_0427

Normaali
elämä

Kirjastoauton antia

Kirjastoautosta on kätevä poimia kirjoja joita ei varsinaisesta kirjastosta ehkä huomaisi mukaan ottaakaan. Edellisellä kerralla silmiini osui mm. Antti Heikkisen uskomattoman rehevä romaani ”Matkamies maan”. Aivan uskomatonta menoa. Suosittelen.

Poimin mukaan myös kolme runokirjaa, joista yksi oli Jenni Haukion kokoama Kohti pohjoista taivasta. Eeva Heilalan ”Punaposkipuolukoita” vei lapsuuteen. Anna-Mari Kaskisen ”On toinen maa – sanoja suruun ja ikävään” oli pieni pettymys koska löysin vain muutaman koskettavan runon ja nekin olivat lauluista ennestään tuttuja. Tänään on auto taas kierrolla täälläpäin. Saas nähdä mitä jännää löydän.

Normaali
elämä, kirja

Tiistaina 12022019

Vuosi on vierähtänyt jo niin pitkälle, että huomaa kaamoksen väistyvän. Joka talvi hämmästyttää valon nopea lisääntyminen. Tammikuun pakkasten jälkeen on helmikuussa satanut paksut kerrokset lunta. Viime viikonloppuna lauhtumisen ja tuulen myötä puut saivat ravistaa raskaat taakat harteiltaan. Katoltakin on jo lumiset helmat humahtaneet alas.

Haastoin vuodenvaihteessa itseni lukemaan enemmän kirjoja. Vaikka jätin naamakirjan viime keväänä kokonaan, tulee lukuaikaa käytettyä ihan liikaa verkkkolehtien selailuun, Twitteriin ja Instagramin päivitysten pläräämiseen ja tabletilla yksinpelaamiseen. Toki pelataan ihan rehtejä lautapelejäkin kun porukkaa on kasalla.

Tässä vähän listaa alkuvuodelta:

*1) Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? – Mukaansatempaava trilleri, jossa vuoden 1980 ajankuvaa Pariisilaisista filosofeista (osa elossaolevista eivät ole ilahtuneet kirjasta).

* 2) Tommi Kinnunen: Pintti

* 3) Olli Jalonen: Taivaanpallo

* 4) Carlo Rovelli: Ajan luonne

* 5) Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, MIELENSÄPAHOITTAJA

* 6)Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailmantilasta

* 7) Antti Heikkinen: Matkamies maan

* 8) David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

* 9) Antti Heikkinen: Mummo – Luin kaksi Heikkisen kirjaa lähes peräkkäin. Mieletön kielenkäyttäjä; niin rikasta ja vakuuttaavaa tarinointia.

*10) Dolores Redondo: Luualttari

Ajan luonne

*11) Jenni Haukion toimittama: Katso pohjoista taivasta

*12) Eeva Heilala: Punaposkipuolukoita

*13) Anna-Mari Kaskinen: On toinen maa – sanoja suruun ja ikävään

*14) Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus

*15) Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Jälleen kirjastoautosta löytynyt mielenkiintoisesti rakentunut tarina, jossa loikittiin lopusta alkuun Englannin ja Australian maisemissa.

Normaali
elämä

Syyspäivänä tasaus

Kesä on takana – ilma viilenee. Toisin kuin viime vuonna, menneenä suvena on saanut nauttia leppeistä kesäilloista ja pulikoida mielinmäärin yleensä kylmässä kotilammessa.

Kolautin viime keväänä Veispuukin eli naamakirjan oven kiinni ja lopetin koko tilin. Jälkikäteen ajatellen sen olis voinut tehdä paljon aiemminkin, mutta tokihan se toi paljon hyvääkin, etenkin yhteydenpitoa maailmalle hajaantuneisiin ystäviin.

Luin uusimmasta Niin&näin (2/2018) lehdestä brittiläisen kirjailija John Lanchesterin artikkelin ”Tuote olet sinä”(You are the product), joka valottaa miten vahva kaupallinen vire vaikuttaa sosiaalisen medioiden alustoilla. Niiden tehtävä on takoa rahaa suodattamalla algoritmeja sivustojen käyttäjien antamista tiedoista ja myymällä ne eteenpäin. Valetileihin ja poliittiseen agendaan niiden alustan käyttämistä vähätellään, ehkä hiukan myönnetään että niin on saattanut päästä käymään, mutta haamutilejä ei ole välttämättä kovin tehokkaasti estetty. Jos taas jaetussa kuvassa näkyy vähän imettävän tissiä niin kuva poistetaan välittömästi.

Käyttäjän näkemä uutisyöte muodostuu algoritmien mukaan. Mainosten kauttahan näiden somealustojen ja hakukoneiden tulo tulee. Minua muuten riepoo hiukan se, että mainostulot ovat siirtyneet kotoisilla markkinoilta näille jättiyhtiöille. Edelleen koulutetaan mikroyrityksiä Facebookin käyttöön markkinoinnissa. No työllistähän se toki kurssinpitäjiäkin. Aika näyttää kuinka pitkään Facebookin suosio jatkuu. Tällä hetkellä 2 miljardia käyttäjää. Venäjä ja Kiina hoitavat omien kansalaistensa algoritmit. – Minulla kesti 8 vuotta! Joskus mietin voisko kelloa kääntää, mutta eletty on niinkuin on. Edelleen muuten kuvat menevät instaan ja sekin on naamakirjan omistama joten someroikkuminen jatkuu siellä ja twitteriä kelatessa.

Hauska sattuma kun avasin tämän wp-blogin sovelluksen, niin se oli espanjankielinen. Johtunee espanjankielisen tekstinsyötön asetuksista tabletin näppäimistölle!

Väsäsin pienen altaan sadevesikourulta tulevan putken alle. Siitä oli hyvä viedä kastelukannulla vettä janoisille kasveille.

Normaali
elämä

Joulu

Niin paljon haastetta useimmille. Olen iän myötä oppinut armahtamaan itseäni ja annan joulun tulla kohtuullisella valmistautumisella. Ei mitään traditiopaineita; jotain aina putoaa pois ja joulunvietto pelkistyy. Tänä jouluna innostuin kuitenkin pitkästä aikaa väsäämään piparkakkutalon lapsenlasten kanssa. Oikeastaan se ei ole talo vaan ulkohuussi tai hyyssi niinkuin täälläpäin sanotaan. Ohje löytyi Piparkakkutalot kirjasta.

Näihin kuviin hyvää joulua kaikille. ❤

Normaali
elämä

Backyard

Meille jäi takapihalle yksi mänty pystyyn, kun rakentaessa 6 vuotta sitten vedettiin putket saostuskaivolle ja imeytyskentälle. Yhtenä kesänä se oli vähän noivea, mutta nyt on juuristo taas päässyt laajenemaan ja se jatkaa kasvuaan. Laitoin sille viime kesänä kärhön kaveriksi. Toivottavasti viihtyvät keskenään. Valkoiset kukat näyttävät herkän kauniilta männyn kaarnaa vasten.


Tarha-alppikärhö – Albina plena


Normaali