Helmikuu

image

Pilvisen pimeän alkuvuoden jälkeen jostain pamahti oikea helmikuinen valkeus. Varjon ja valon raidoitusta hangella. Aamulla oli pitkästä aikaa tähtikirkas taivas! Pihalla ihan luonnostaan nostaa päätä ylös ja vähän harteiltakin paino kevenee. Hemmetti. Luulin olleeni immuuni sään vaihteluille!

Mainokset

Joulukuun aivoituksia

Tämän aamun pähkäilyn aihe löytyi twitteristä @Aivokurkiainen’n kautta.

– Aivot ovat sosiaalinen elin. Ne eivät ole tietokone vaan paremminkin puu, jolla on pyrkimys kasvattaa mahdollisimman paljon oksia. Parasta lannoitetta sille on innostuminen, hän sanoo.

~~~
– Meidän on yritettävä antaa lapsille paremmat mahdollisuudet oppia löytämään sopusointu läheisyyden ja vapauden välillä.Valitettavasti tässä yhteiskunnassa jo lapsille yritetään tarjota mahdollisimman paljon korviketyydytystä.

~ aivotutkija Gerald Hüther

Haastattelu löytyy sivulta Pysy lähellä, lennä kauas

Elämäntilanne, jossa seuraa läheltä vanhenemisen tuomaa kipua, uupumusta, masennusta, epätietoisuutta, pelkoa…
…tuo väkevästi tietoiseksi oman rajallisuuteni. Mitä voin tehdä, kuinka voin helpottaa vierellä kulkijana läheisen tukalaa oloa. Kukaan meistä ei ole kaikkivoipa, kaikkea ei voi ostaa rahalla eikä ajallakaan. Miten omassa hauraudessani voin helpottaa toisen ahdinkoa uupumatta itse. Liika analysoiminen, jossittelu ei johda mihinkään, ymmärtämisen yrittäminen samoin.
Sairaalan sängyn vierellä taitaa parasta olla vain läsnä, kuunnella ja muistaa ettei kaikkea pikku päässään pysty ratkomaan. Ei toisten kuormia tarvitse kantaa, ei omaansakaan. Ne on vain jätettävä taakse ja aloitettava aamu tyhjällä repulla ja etsittävä analyysin ja syyttelyn sijasta iloa. Jossain sitä luuraa vaikka ei uutisista aina uskoisikaan.

image

Marraskuun III

Joka osaa nauraa itselleen, siltä ei tule huvia puuttumaan.
Aino Suhola

Tässä ajassa pinnalla ovat elämänhallintaa opastavat lukemattomat menetelmät. Ihminen on ilmeisesti hukannut yhteyden kroppaansa ja elää vain mielensä kautta. Eräs haastateltava kertoi näin olleen! Missä lie keho ollut. Ennemmin luulisi kropan olevan paikalla ja mielen laukkaavan muualla! 😀
Nauran tässä itsellenikin, koska olen käyttänyt aikaani ihan liikaa kaikenlaisiin itsetuntemusoppaisiin. Ehkä olisin erilainen nyt, mutta tuskin sen huonompi ihminen.
Tästä loikin hataraa siltaa myöten unitukijan kommenttiin(alla). Komppaan hänen kertomastaan liiallisesta analysoinnista(sekin kolahtaa omaan nilkaan!). Pitääkö kaikki henkisyys ja läsnäolo vääntää rautalangasta! Luulin valistuksen ajan jo tuoneen hengen ja ruumiin samaan pakettiin! Lapsikin on luonnostaan läsnä olemisessaan ja touhuissaan, mmm-mm(sanoo lapsenlapsi suu mutrussa tarkoittaessaan kyllä.)

Unitutkija Anne Lindholm-Kärki:

– Vatvominen ja turha analysointi ovat länsimaisten ihmisten helmasyntejä. Parhaimmillaan unien pohdinta on luovaa ja puskee meitä eteenpäin. Asian jankkaaminen on merkki solmusta. Unen purkamiseen pääsee kiinni kysymällä itseltä, minkälaiseen tunteeseen on herännyt? Onko tunne ahdistava vai helpottava?

http://yle.fi/uutiset/uusi_suunta_elamalle_unista/6337029 Aika simppeliä peilata omaa elämäntilannetta unia tulkitessa ja jättää unikirjojen symbolit kirjaston hyllyyn pölyttymään.

Marra’s Q

…marraskuun näkökulmaa…

image

Ankeuttavan marraskuun piristystä ja hyvää mieltä vuoden pimeimpään aikaan.
Vol. 2

Taas käyty digiboxilla.
Eilen illalla tuli IX jakso Kimmoa. Aivan päätöntä menoa kakkosen  kotimaisessa sarjassa. Välillä puhe tulee puurona; liian nopeasti ja hiljaa. Toisaalta se vaatii keskittymistä, mikä on minulle ihan oikein.

http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/paivittaiset-ohjelmanostot/kimmo

Tyyntä myrskyn edellä

image

Toivottavasti ei.
Sumuinen hämärä tekee mielen levolliseksi. Ei tule turhia hötkyiltyä.

Tänään oli radiossa keskustelua pimeydestä. Useimmissa uskonnoissa ja kulttuureissa pimeys liitetään pahuuteen tai tietämättömyyteen. Ehkä se johtuu siitä, että rikoksia tehdään hämärän tullen, kun ihmiset eivät ole varuillaan. Taitaapa monet petoeläimetkin saalistaa yön pimeydessä.

Kuitenkin pimeys tuo lohtua ja antaa paremmat yöunet. Puhumattakaan kynttilönvalosta, kun villakoirat häviävät pimentoon ja ikkunan pesullakaan ei niin ole väliä.
Liekö tämä maalla asujan hiljaista iloa, kun hämärä ei ahdista, vaan puhdistaa sielua. Kaupungissa on aika hurjat kontrastit voimakkaine valoineen, jotka pimittävät tähdetkin taivaalta.
Kukapa tietää…

image
(Kynttilän aluslautanen)

….muutamaa tuntia myöhemmin hämäryys on vaihtunut lumeksi….
image

Posted from WordPress for Android