Uuninpankkoaika

Syksyn kiireet ovat takana. Nyt voi keskittyä rutiineihein ja miettiä olisiko niissä jouston varaa.
Migreenilääketokkurassa männäviikolla sain luettua kesällä aloittamani kirjan. Sopivasti osui ensilumen ajankohtaan Peter Hoegen dekkari ’Lumen taju’. Kirjassa oli välillä niin teknistä termistöä etten juuri ymmärtänyt, mutta se ei haitannut lukukokemusta.
Jäätä ja lunta!

Toissapäivänä saatiin kymmenensenttinen kerros uutta lunta.
Raidanlehdet leijailivat vasta sataneen lumen päälle.

Mainokset

Ikäkriisejä

image

Tietyt ikävuodet toimivat monella kynnyksenä uuteen. Aleksandra Salmelan 27 ”Eli kuolema tekee taiteilijan”
romaanissa puidaan kohtalokasta 27 vuoden ikää ja suomalaista maalaiselämää hippihenkisessä perheessä, jonka saunakamariin Angie muuttaa asumaan. Välillä loikataan taphtumiin päähenkilön opiskelukaupunkiin Prahaan ja kotikaupunkiin Bratislavaan.
Lukeminen oli aluksi hankalaa erilaisten printtien ja kertojien (mm. auto, kissa, pehmolelu) takia, mutta vauhtiin päästyäni nautin kerronnasta.

image

Oman ikäkriisini taisin kokea 35-vuotiaana; tunsin itseni vanhaksi! Sen jälkeen ei ikääntyminen  ole enää haitannut, vaan uteliaisuus ja elämänjano ja -ilo on vain lisääntynyt. Nuoruuden idealismin tilalle on tullut kyseenalaistaminen. Enää ei ole pakko olla oikeassa ja takkiakin voi joskus kääntää.

4 kuukautta ja kaksitoista kirjaa ei ehkä riitä vauhdiksi, mutta tarkoitushan on edes lukea enemmän kuin moneen vuoteen. TV:lta, kännykältä ja läppäriltä aikaa uusiin kirjoihin ja kirjailijoihin tutustumiseen.

Kätilö

image

Olen kaikessa lukemisessani vähän jälkijunassa. Katja Ketun Kätilön ostin pokkarina. Huikean hienoa kerrontaa rankasta ajasta. Nyt alkaa olla sodasta niin kauan, että siitä kerrotaan aiemmin vaiettuja, rankkoja tapahtumia. Miten ihmiset ovatkaan selvinneet kaikesta kokemastaan! Ei ole ihme, että niistä on vaiettu.

Värikkäästä kielestä lainaus kirjan loppupäästä.

image

Tahti lukemisessa on hidastunut. Rankan sisällön sulattamiseen tarvitsee aikaa ennen uuden kirjan aloittamista. Väkevästi kuvatut henkilöt tulevat uniini.

Tietämättömyys

Milan Kundera Tietämättömyys
Milan Kundera Tietämättömyys

Praha ja sen historiaan ja kulttuuriin hipaisu matkan takia sai tarttumaan Milan Kunderan romaaniin Tietämättömyys ( L’ignorance, ilmestynyt 2000). Siinä kerrotaan Kevään -68  jälkeen muutaman maasta paenneen elämästä, odysseiasta, kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen Kotiinpaluusta. Olin lukenut tämän aiemminkin, mutta nyt se avautui ihan eri tavalla kuin 12 vuotta sitten. Paluu ei olekaan niin helppoa, eihän se koskaan ole. Tapaamatta kuluneet vuosikymmenet ovat muuttaneet ihmistä, mutta odotamme heidän olevan samoja kuin ennen. Olemme kiinnostuneet vain omasta elämästämme, omasta kärsimyksestämme ja kuinka vaikeaa on ollutkaan! Odotettu kohtaaminen nostaa pintaan vanhoja kaunoja. Jotkut palaavat jäädäkseen, toiset kokevat elämänsä olevan siellä, missä viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat emigrantteina olleet.

Elämä muuttaa meitä eri suuntiin ihan pysyessä oman maan kamarallakin. Toisten kanssa tapaaminen pitkän ajan jälkeen on luontevaa, vuodet väliltä pyyhkiytyvät pois ja jotkut tuntuvat kovin vierailta. Niinhän sen pitääkin mennä. Olisi aika ankeaa, jos ikä ei olisi tuonut omaa särmäänsä ihmiseen. Meillä ei ole kukaan järjestänyt luokkakokouksia, joten kokemuksia niistä kymmenien vuosien jälkeen ei ole. Lähtisinkö, jos järjestettäisiin? Epäilen. mukavampi on tavata ihmisiä vähemmän kerralla.

Kuvittelen mikä tunne valtaa kaksi ihmistä, kun he tapaavat toisensa vuosien jälkeen. He ovat aikoinaan seurustelleet ja luulevat siis, että yhteinen kokemus ja yhteiset muistot yhdistävät heidät. Yhteiset muistot? Siitä alkaa väärinkäsitys: ei heillä ole yhteisiä muistoja; molemmilla on menneisyydestä tallella pari pientä tilannetta, mutta kummallakin on omansa; heidän muistonsa eivät muistuta toisiaan; ne eivät kohtaa; niiden määrääkään ei voi verrata: toinen muistaa toisesta enemmän kuin toinen; ensinnäkin siksi että muistamisen kyky vaihtelee eri yksilöillä (minkä selityksen vielä molemmat voisivat hyväksyä), mutta toienen syy (kiusallisempi tunnustaa) on se, että he eivät olleet toisilleen yhtä tärkeitä.
Milan Kundera

Neuvostojen aikaa

Puhdistus

Kuumeisena ei jaksa eikä varmaan kannatakaan tehdä mitään muuta kuin lepäillä ja lukea. Onneksi en ole saanut migreeniä lentsun seuralaiseksi!
Eilen otin hyllystä Sofi Oksasen Puhdistuksen. Vasta nyt! Olen sitä vähän peläten vältellyt. Teksti oli todella sujuvaa lukea, vaikka aihe onkin rankka.
Jostain syystä viime viikkoinen Prahan reissu nivoutui Puhdistukseen, johtuen tsekkien ja Virolaisten kohtalosta. Molemmat joutuivat punakoneen valvovan silmän alle. Puhdistuksen alussa ollaan vielä kesäisen kauniissa itsenäisessä Virossa ja lopun tapahtumat ovat 90-luvun alussa. Aurinko paistaa ja kaikki on kaunista ja hyvää. Kateuden siemen kuitenkin itää ja kasvaa.

Eilen tuli murhapäätös isälle ja äitipuolelle 8-vuotiaan tytön surmasta. Mikä saa ihmiset sellaisiin väkivallan tekoihin, naisten ihmiskauppaan ja raakaan seksuaaliseen väkivaltaan!

Puhdistuksen alku-1

Nyt olen valmis katsomaan elokuvankin, josta pokkarin kannen kuva on napattu. Mitenkähän minä luen kaikkea aina jälkijunassa, monta vuotta kirjan julkaisun jälkeen!

Flunssan seurana Rautapää

Olen tänään flunssaa potiessani lipitellyt päivän mittaan joululta jääneitä glögejä. Tuhtia karpaloista tehtyä, jota olen lantrannut terästetyllä vadelmaisella. Nuppiin se ei ole noussut, mutta nenäliinoille on ollut käyttöä. Kirjahyllyn ääreen ja jotain helposti luettavaa.


Lukemattomista löytyi hyllystä Jari Tervon Rautapää. Alle kaksisataasivuinen dekkari oli sopivan paksu, vaikka välillä pitikin pysähtyä rikkaan sanan käytön äärelle. Melkoista menoa vankikarkurin takaa-ajossa Rovaniemeltä Pohjois-Norjaan ja lopulta päätyminen Nordkappiin, jonka tuulisuudesta kertovan kappaleen nappasin kuvaan. Yli kymmenen vuotta vanha kirja toimii edelleen ja romaanin paikkakunnista mieleen tuli, etten ole Lapissa käynyt tällä vuosituhannella…

Prahan Kalmisto

Tilasin Umberto Econ Prahan kalmiston matkakirjojen kanssa samassa paketissa. Nimestä huolimatta kirja ei kerro mitään Prahasta, vaan se tulee vanhalla Juutalaisten hautausmaalla tapahtuneesta kohtaamisesta laaditusta asiakirjasta.

image

Kirjan päähenkilö Simonini on Piemontelainen väärennöksiin erikoistunut notaari, joka joutuu toimeenpanojensa seurauksena muuttamaan Pariisiin. Kerronnassa eletään 1800-luvun loppua, kun sosialismi ja antisemitismi nostavat päätään. Tasavaltalaiset ja kuningasmieliset ottavat yhteen. Simoninillä on taustalla sormensa pelissä moniin tapahtumiin. Aika haipakkaa mennään jo silloisillakin julkaisumenetelmillä!

image

Kirja peilaa hyvin tähän aikaan.Valitettavasti antisemitismi ja muut ääri-ilmiöt ovat jälleen pinnalla. Salaliittoteorioita pähkäillään ja nähdään sielläkin missä niitä ei ole.

Kirja sai tajuamaan, miten ohjailtavissa me olemme. Sopivasti ujuttamalla valheita ne alkavat tuntumaan tosilta. Ajatuksia herättävää luettavaa.

Henkilöiden vyörytys hidasti välillä lukemista, mutta historiallisten henkilöiden ja tapahtumien nivoutuminen piti lukijan otteessaan.

image

Ajanmukausta kuvitusta.

Matkakirjoja

image

Monen vuoden kotona lomailun jälkeen tuntuu, että nyt on tehtävä irtiotto ja lähdettävä matkalle. Kohteeksi valikoitui Praha, joka on vain parin tunnin lentomatkan pässä Helsingistä.

Matkanteon tärkeä osa on suunnittelu.  Bookyn sivulla praha-haku toi ensimmäiseksi Umberto Econ Prahan kalmistot. Sen laitoin tilaukseen(…siitä myöhemmin…). Matkaoppaista löytyi tuliterä Antti Helinin Mondo matkaopas Praha(hiljan päivitetty) ja Otavalta uusittu kartta/opas. . Linkki Mondolehden Praha-artikkeliin http://www.mondo.fi/tsekki/uusi-praha
Mondon oppaat ovat  suomalaisten matkailutoimittajien tai kohteessa asuvien tekemiä.
Prahan opastakin sai lukea kuin hyvää romaania. Muutaman päivän lomalla ei ole paljon aikaa kierrellä, joten perehtyminen etukäteen auttaa suuntaamaan muutamaan valittuun kohteeseen ja heittäytymään  kaupungin historiaan ja tunnelmaan.
Matkan odotus on iloa tulevasta matkasta.

image