Uuninpankkoaika

Syksyn kiireet ovat takana. Nyt voi keskittyä rutiineihein ja miettiä olisiko niissä jouston varaa.
Migreenilääketokkurassa männäviikolla sain luettua kesällä aloittamani kirjan. Sopivasti osui ensilumen ajankohtaan Peter Hoegen dekkari ’Lumen taju’. Kirjassa oli välillä niin teknistä termistöä etten juuri ymmärtänyt, mutta se ei haitannut lukukokemusta.
Jäätä ja lunta!

Toissapäivänä saatiin kymmenensenttinen kerros uutta lunta.
Raidanlehdet leijailivat vasta sataneen lumen päälle.

Mainokset

Sekaisin kirjoista

20130819-143318.jpg

Lapsuudesta asti olen ollut sekaisin kirjoista. Olen lukenut mitä erikoisemmissa paikoissa, kuten lautataapelin päällä, talon katolla savupiipun kupeessa, soutuveneessä…
Kirjoja piti lainata monta samaan aikaan, mutta luin vain yhtä kerrallaan, niitä piti olla pino.
Nyt pitäisi opetella uusia tapoja ja vaihtaa lehden ja kirjojen kuluttaminen, rapisteleminen, sivujen kääntäminen näytön hiplailuun. Saas nähä miten käy, opinko! Kirjahyllyjen/kirjojen peittämät seinät olivat lapsuuden haaveena, toteutus on jäänyt ja haaveetkin haihtuneet. Vähän reilu parikymmentä hyllymetriä kirjoja enää jäljellä. Hyvin tiivistäen ne saisi yhdelle seinän pätkälle. Lehtipinoja, kesäaikaan kertyneitä, on pitkin tasoja odottelemassa syksyn pimeneviä iltoja. Tuleeko niitä sittenkään luettua, vaikka suurin osa on ammattiin liittyviä.

Roinanraivaamisen villitys (sosiaalisessa) mediassa
(Voisikohan tuon sosiaalisuuden jo jättää kokonaan pois?!)
on saanut minutkin sekaisin ja syyllistymään liiasta tavarasta.

Vanhojen skifileffojen kuvaus tulevaisuuden asuinympäristöistä on hyvin pelkistettyä, funkkista. Osa ihmisistä hakeutuukin totaaliseen minimalismiin; malliin puhelin, tabletti, kuulokkeet, vahvistin, muutamat kalsarit, pari paitaa, kenkäpari ja varvassandaalit, välikausitakki ja villapaita, pipo ja hanskat. Astioita niukasti ja hammasharja. Tyyliin luostarien skiitat aikoinaan, joissa samovaari kuumensi tsajua, ehkä vähän kirkasta pullollinen lämmikkeeksi tarvittaessa, homeinen leivänkannikka. Niinpä!
Toisaalta edelleen on ihmisiä jotka kaipaavat ympärilleen kotoisaa kaaosta, josta saa varmaan paremmin luovuudenkin valloilleen.

Taidan kaikesta pyrkimyksestä huolimatta olla jälkimmäistä tyyppiä. Täytyisi syyyyllisyyden lannistamiseksi saada vähän lajiteltua kaaostani. Hyvä puoli oman käytöksen kyseenalaistamisessa aina on. Muuton yhteydessä tuli eteen paljon sellaista tavaraa, jolle minulla ei ole eikä tule olemaan käyttöä. Nyt tulee ostettua paljon vähemmän kuin ennen. Lapsenlapsillekin maltan jättää ihanat vaatteet ja lelut hankkimatta ennen kuin kysyn heidän äidiltään, mitä tarvitsevat. Houkutuksia on kaupat pullollaan.

20130819-143336.jpg

Tammikuinen tavara-ahdistus.

Ruuneperin päivää

Näin M.A.Numminen Saarijärven Paavon äärellä:

Täällä ollaan hyvin ruuneperihenkisiä, koska päivänsankari ylioppilasnuorukaisena toimi kotiopettajana Saarijärvellä.
Minun Runebergin päivääni kuuluu kotitekoiset ruuneperintortut. Kulttuuririentoihin olen liian laiska lähtemään. Ehkä sitten joskus elakkeella sitkun joskun…

***************************************************
*************************
Ruuneperistä lukemattomiin kirjoihin vol.4

Olen parin viikon ajan lukenutHarri Tapperin elämästä 1946-49 kertovaa kirjaa Tulva. Paikkakuntalaisena tekstissä vilisee minulle tuttuja talojen nimiä ja ihmisiä. Asiat on usein sanottu hyvin lyhkäsesti muutamalla rivillä ja sitten mennään taas. Lukeminen on sen takia kestänytkin normaalia kauemmin, koska elämänkerrallisessa kirjassa ei ole mitään selkeää juonta, vaan siellä poukkoillaan paikasta ja henkilöstä toiseen. Kieli on rikasta ja sujuvasti teksissä vilahtelee murteellisia sanoja. Tekee mieli lukea aiemmat kaksi Tapperin veljesten lapsuudesta kertovat kirjat.

Tulva

50 kirjaa vuodessa haasteen kirjat kokoan tälle sivulle.

XVI päevä

image

Ehottomasti marras’kuun ilahduttaja! Uusi kirjahylly, vähän vielä täyttämistä vailla. Romskuja, dekkareita ja piirrettyjä VHS-tallenteina. Paljon lähti kirppiksellekin, mutta vielä jäi hyllyn täytettä. Tuskaillen metsästin käytävään sopivaa max 20 cm syvää hyllyä. Paras ja edullisin löytyi paikallisesta alemakasiinista, josta sai metallisia mokki-kiskoja, -kannattimia ja parimetrisiä liimapuulevyjä. Kirjojen hyllyttämisessä iski lukemishinku lukemattomaan kirjaan. Nam.

image

image

Vähän rakennettakin kuvaan. Nuo ruskeanharmaat kannattimet ja kiskot sopivat hyvin mäntyseinään.
Täyttämistä ja kirjojen pöllyytystä riittää vielä.

Satelee

harvinaisen sekava juhannuspostaus…

Pitkin päivää on tihkunut vettä taivaalta. Ei onneksi mitään kaatosadetta hurjan ukonilman saattelemana. Sadekeli sai tarttumaan kirjaan ja miettimään hyllytilojen hankkimista. Mielenkiintoisimmat ideat olen löytänyt Bookself Porn sivuilta. http://bookshelfporn.com/

kaappipulaa tai edelleen liikaa roinaa…

Uuden talon sisustaminen on pitkä prosessi. Kaikki vanhat kalusteet eivät istu pienempiin huoneisiin ja helposti joka paikassa on ihan liian täyttä. Asuminen antaa kuitenkin uutta mielikuvaa, mitä mihinkin voisi lisäillä ja mitä olisi parasta laittaa kierrätykseen.

Sivustoja löytyisi pilvin pimein kaikenlaiseen suunnitteluun. Pinterestiin en ole uskaltanut käestää kuin kurkistamalla sen mahdollisuuksia. Netin kuvatulva alkaa olla melkoinen ja naamakirjassakin vilisee. Olen jo vakaasti ajatellut poistuvani facebookista kokonaan. Vaikka vain pikaisesti kuvittelee kurkistavansa ja päivittävänsä jotain omaa, tuntuu että aika karkaa käsistä. Harkintaan siis sekin.

Sosiaalisesta mediasta paluu ihanien tasaisella tahdilla  ja rakkaudella päivitettyjen blogien naamakirjan ja twitterin sijaan. Hmmmmm….