Jesse Käpälän kissanelämää

Jessekäpäläinen
Meillä on ollut ilo pitää varsin persoonallista kattia 19 vuotta (1993-2013).
Sen kuulo, näkö ja kunto alkoi huononemaan, yhdeksäs henkikin oli jo aika heikossa jamassa.
Tänään päästimme sen kivuistaan ja haikealtahan se tuntuu.
Keräilen tähän gallerian sen vaiheista.

Mainokset

Uusi aamu ja hyllyjen siivoilua…

Pakkasta ja lunta. Vähän myös kesämuistoja ihan pienistä kissoista. Nyt ne ovat jo aika isoja, puoli vuotta tulee täyteen joulukuussa. Pai pitäisi kiikuttaa leikattavaksi. :/

Sitten urakkaan
Työhuoneen kirjahyllyn epämääräinen ja pölyinen sisältö. Köh,,,

Ammattilehtiä, joita ehkä tarvitsee…pinoon ehkä. Toivottavasti jotain joutaa kierrätykseen. On vähemmän pölynkerääjiä.

Toinen verkkailupäivä…

…toisen perään. Välillä pitää antaa periksi kivulle, lepäillä ja hoitaa vain pakolliset työt.
Kännykkä kulkee usein töissä mukana ja välillä tulee sillä myös kuvailtua. Verkkaillen kun töitä tekee, huomaa ilonaiheitakin…



Taustalla yli 80 vuotta vanha navetan seinä.
Vasikat nuolevat karsinasta käsin(ei vaan kielellään) rengasta ja vähän taitavat lipasta samalla kalkkiakin seinästä. 😛

>Viikonlopun settiä…

>…ei parempaa tällä kertaa. Syystohinaa on niin paljon mielessä, että tekstiä ei synny. Eiköhän sille ole vielä aikaa myöhemmin. Opettelen piiitkän sairasloman jälkeen entistä työrytmiä takaisin ja löytelen käyttämättömiä lihaksia ja harjotan jäykkää niskaani taaksekatsomiseen. Hyvin mänöö, mutta mänköön!(Kännyltä löytyneitä kuvia alla)

Ämmä poseeraa(Lempinimeltään  Bitch, harrastaa joskus näykkimistä!)

 Pai tutustuu Jesse Käpälän reviireihin.

 Mei(sseli) venyttelee, mutta kukas tuolla takana piileskelee, Pai  ….

Ihan pieni vielä.