Lentsu yrittää otetta, minä pistän vastaan!

Flunssa yrittää iskeä ja minä pistän parhaani mukaan kampoihin. Lavat ovat edelleen kuntoutuksen ”lentoharjoituksista” kipeänä ja niska rutisee. Pitäisi saada kuntouksen jälkeen ainakin viikon toipumisloma! 😉
Tämä päivä meni ihan lepäillessä; torkkuessa ja TV-tallenteita katellessa. Wallanderin brittiversio piti hyvin hereillä lisäksi tuli katsottua LIV:n tarjontaa, mielenkiintoista… 😀

Tämä ei liity mitenkään olotilaan ja ehkä siksi passaantuu tähän iltaan; Oopperan kummituksen kauniin haikea laulu (laulaja haikailee mentorinsa perään vaikka haluaakin irtaantua tai jotain sinnepäin…):

Töiden valikointia

Kuntoutusreissulle lähtiessä mukaan tarttui aiemmin tulostamani Ajattelunhallinnan opas 2.0, jonka on julkaissut http://www.filosofianakatemia.fi/ Julkaisussa käsitellään meille naisille erityisen tärkeää asiaa eli ”moniajoa”. Mehän suorastaan kerskumme sillä, miten montaa tehtävää hoidamme samaan aikaan ja homma toimii. Se aiheuttaa kuitenkin stressiä, eikä välttämätttä monen asian yhtaikainen hoitaminen anna parasta lopputulosta.
”Ihmisellä on käytössään seitsemän huomiokanavaa.” -”Jos käyttää vain yhtä kanavaa kerrallaan, pystyy keskittymään paremmin käsillä olevaan tehtävään ja kokee onnistumisen tunteita mitä pienimmistä asioista.”
En lainaile enempää, saatte käydä lukemassa itse, jos kiinnostaa. Sieltä löytyy myös ohjeet, miten visioidaan, tehtäviä kerätään, lajitellaan ja koostetaan toimintalistoiksi. Tarkoituksena on tietysti hoitaa suunnitellut tehtävät.

Jos mietin tekemättömiä töitäni, voin heittää niitä myös roskiin. Aina löytyy jotain saamattomuuksia kummittelemassa alitajunnassa, joita ei välttämättä tarvitse edes hoitaa. Miksi kuormittaa itseään asioilla ja toimilla, joihin ei ole aikaa eikä niiden tekemättömyys haittaa! Ne voi heittää roskiin ja unohtaa. 😀 (Jotenkin noihin roskistehtäviin kuuluu sellaisia, mitä luulen minulta odotettavan…)

Sunnuntaiaamua :)

Täytyy hiukan palautella, jottei ihan ylikuntoon mene!

Päivän miete (joka minulta tahtoo unohtua, voiskohan siihen oppia vielä?):

The most precious gift we can offer others is our presence. ~ Thich Nhat Hanh. .¸¸.∗ ❀ ∗.¸¸. .¸¸.∗ ❀ ∗.¸¸.

Paluu kotipesään

(Matkakuumetta ja muutenkin kaikkea muutosta miettivänä vaihdan! taas!! blogin teemaa!!!)
Ei hassumpaa, kuten nyt kuntoutuksen ajaksi, välillä irtautua myös verkosta. Aamuhommien jälkeen tänään taas istahdin koneen ääreen ja ajan taju häviää…(netti on aikavaras!)

Maanantaiaamuna huomasin, että köhä meinaa iskeä kuntoutumaan menijään. Nappasin tuplasatsin Reetä(D3): 250 mikrogrammaa ja otin vielä Seetä lisäks purkista. Join karpalomehua ja johonkin se lentsu nujertui taas kerran!

Kielikylypyä pohojanmaalaasessa Härmän kylpylässä. Kesästä ennestään tuttu porukka ja vallan kannustavat ohjaajat. Helppo oli mennä ja kannustuksesta ja mittaustulosten paranemisesta on hyvä jatkaa! Niska on nyt aika kipeä, kun on kaikki testit tehty ja liikuttu tavallista enemmän, mutta uskon sen olevan vain hyvää kipua, josta vain entisestään vahvistuu. 😀

Kaikkia, jotka epäilevät (kuten minäkin tein!) kuntoutuksen apua, suosittelen hakemaan ja menemään!

Nettipaussia :)

Maanantaina on kohteena Härmä ja viiden päivän kuntoutusjakso. Tuleepahan pidettyä taukoa netistä!
Vuodenvaihde on aina melkoista paperihässäkkää, mutta yhtymän perustaminen moninkertaisti sen. On ihan paikallaan poistua muutamaksi päiväksi kotoa; harrastaa aktiivisemmin verkkailua ja kuntoilua sekä tietenkin hyvinsyöntiä.:D
Viikon tauko myös bloggaamiseen. Perinteistä paperilla ja kynällä tallentamista. Muutama kirja mukaan, jotka luultavasti jäävät lukematta! Vaan ei mitään paineita. 😀

Fingerborin sivuille 😮

Reenailua

Löysin netistä norjalaislähtöisen sivuston HeiaHeia , jossa voi käydä merkkailemassa liikuntasuorituksiaan. Valinnanvaraa on kaikenlaisesta hyötyliikunnasta moninaisiin lajeihin.
Elokuun kuntoutuksessa piti asettaa itselleen tavoitteita. Aiemmin olen harrastanut etupäässä kävelyä, mutta nyt on tullut tehtyä pieniä juoksulenkkejä. Hapenottokykyä pitäisi parantaa ja juoksemalla se onnistuu paremmin kuin kävelemällä, nyt kun niskakin tuntuu sitä sietävän. Otin käyttööni tuon ohjelman vaikka aiemmin olen ollut kovin vastaan kaikenlaista matkojen ja aikojen mittaamista. Josko tuo motivoisi monipuolisempaan kunnon kohennukseen ja ylläpitoon. Salilla ei ole tullut käytyä kuin kerran. Ehkä talvella malttaa lähteä paremmin sisätiloihin liikkumaan. Motivaationa pysyä kunnossa seuraavat 50 vuotta tai kunnes tuoni korjaa…

Hanskat ja haalarit on otettu käyttöön naulasta!

Aina uudestaan huomaa, miten totta onkaan se, että asioita ymmärtää paremmin, kun ne on oman kantapään kautta kokenut. Lukemalla ei voi oppia ymmmärtämään, miltä tuntuu, jos ei fysiikka pelaa.
Niska on ollut varsinaisessa testissä tällä viikolla, kun olen tarttunut sellaisiin töihin, joita olen vältellyt jo pitkään. Vähän meinaa puuduttaa kättä enemmän, päätä särkee ja buranaa+migreenilääkettä menee, mutta mukavalta tuntuu, kun kestän paljon enemmän kuin vielä kesällä. 🙂 Kun on välillä ollut kykenemätön tekemään töitä, osaa antaa arvoa voinnin pienellekin edistymiselle. Nyt tuntuu, että takapakkien jälkeen elämä alkaa maistumaan. Kuntoutus, 20 kertaa OMT-fysioterapiaa ja aika ovat auttaneet toipumaan. Ei kannata antaa periksi, ennen lopullista finaalia. Lutherkin neuvoi istuttamaan omenapuun, vaikka tietäisi kuolevansa huomenna. Tulevaisuuden uskoa! Ihmisen usko omaan paranemiseensa on toimivaa lumelääkettä ja varmaan oikealla asenteella jaksaa paremmin kuntouttaa itseään.(Vähän sitä ”salaisuuden” voimaa, joka ei muuten kiellä lääketiedettä)
Ei ihan kaikenlaiseen ihmeparannukseen kannata uskoa Uusi Suomi uutisoi ”hyvien ajatusten” syöpälääkäristä. Paholaisen asianajaja puolestaan kaukoparantajasta,jolle ei yksikään potilas ole tullut uudestaan. Parantajan mukaan merkki siitä, että kaikki ovat parantuneet!
Linkki vaivaisteluuni tässä. 😉

Omenat nahistuvat ja pikkuhiljaa itse kukin, mutta mieli pysyy nuorena.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pai hiukan yksinäisenä…

…siivousapua antaa konttorissa.

Pölyä kertyy koneiden taakse! Yritän kesyttää tätä pentueen arinta kaveria. Eilen lähti sisko uuteen kotiin ja velipojat jo aiemmin. Alkuun perehdytään työpöydän salaisuuksiin.


Löysin Härmässä jonkun lehden pääkirjoituksessa jutun FlyLady -sivustosta. Kotiin tullessa otin vinkkejä käyttöön ja hitto! Ne toimii. Tällaiselle herkästi TOS-oireissa hyytyvälle tekee hyvää, kun pienilläkin hommilla saa näkyvää jälkeä. Suursiivouksiin en kykene.Ainakaan vielä 😛

Kuntoutuksen jälkeen mielessä

Kuntoutuksen jälkeen niska kipeytyi; tuli tehtyä joitain liikkeitä liikaakin. Tärkein on tietysti, että uusia liikkeitä jää mieleen ja niiden tekeminen rutinoituu. Olin hyvin vastahankainen etukäteen koko kuntoutusta kohtaan. Julkisuudessa on paljon kritisoitu sitä, miten paljon se tulee yhteiskunnalle maksamaan. Oman kokemuksen jälkeen olen sitä ainakin kannattamassa, jos se parantaa kävijöiden pärjäämistä töissä ja elämässä. Jokaisen vaan pitäisi ottaa oppi vastaan ja muuttaa elämäntapojaan parempaan. Nykyän korostetaan liikaakin miten paljon eri sairaudet tulevat maksamaan ja syövät verorahoja. Kuitenkin suurimmassa osassa sairauksia on tärkeää jokaisen oma panos. Ei kaikesta voi syyttää ulkoisia tekijöitä. Fyysinen ja henkinen preppaaminen oli hyvä juttu. Ruokavalio-ohjeet olivat sydänliiton ja sitä kautta margariiniteollisuuden kustantamia, joten niissä kaipaisi tuuletusta. Edelleen kehotetaan valitsemaan kevyttuotteita, joissa usein on lisäaineilla ja sokereilla(maissitärkkelyksellä tms) korvattu rasvan osuus. Teollisesti kovetettujen transrasvojen ja luontaisten tyydyttyneiden rasvojen välille on vedetty joskus yhtäläisyysmerkki, jota tuntuu olevan vaikea virallisesti purkaa. Jussi Kuusela paransi itsensä syömälläjaTommin tarina.
Näitä tuloksia saa lukea jatkuvasti. Ihmiset joutuvat toimimaan omina koekaniineinaan. Kaikki eivät tarvitse yhtä tiukkaa ruokavaliota, mutta monelle siitä on ollut apua. Tästä olen vaahdonnut jo aiemmin 😀 Hyvän ruoan puolesta