Terve sielu vaikka kroppa rutisee

Terveydeksi
Jos on kovia fyysisiä kipuja, syvästi masentunut tai sopivasti kipulääketokkurassa, häviää elämänhalu ja millään ei ole juuri väliä. Jotain tehtäviä hoitaa rutiinilla, mutta ei jaksa etsiä hyvyyttä ja kauneutta ympäriltään. Ikävät asiat ja masentavat ihmiset tuntuvat täyttävän mielen syöverit ja kaikki vituttaa. Ihmiset kaikkoavat ympäriltä ja elinpiiri pienenee. (Ne ankeuttavat ihmiset saattavat edelleen pitää yhteyttä!)
Aika ja kuuntelevat, ymmärtävät läheiset ovat tärkeimmät. ”Yksikään ihminen ei ole saari”(John Donne). Jokainen tarvitsee toista ihmistä. Lääkkeilläkin saattaa olla oma sijansa katkaisemassa niin mielen kuin kehon kipua.

Kipulääketokkurasta itse selvittyäni aloinkin miettiä syntyjä syviä valoisammalta puolelta. Mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Kauneuden kokeminen, klassinen itsensä ja lähimmäisen rakastaminen ja toisten palveleminen toimivat edelleen. Jos ei anna arvoa itselleen, ei voi odottaa kunnioitusta toisiltakaan.

Meillä ihmisillä on näkyvä keho ja ääriviivat, mutta mikä on se raja sisimmässä. Missä vaiheessa toimii toisten marionettina. Kuvitellessaan palvelevansa lähimmäistään, täyttääkin toisen pohjatonta vaatimusten kaivoa, jossa mikään ei riitä. Tervehtymiseen pitää löytää rajat, joiden yli toiset eivät jyrää. ”EI”

Terve sielu(toivottavasti) vaikka kroppa reistaa

Kun fysiikka pettää, joutuu nöyrtymään tekemättömien töiden viidakkoon. Pitää miettiä entistä paremmin tärkeysjärjestystä tekemisilleen. Olen aina nauttinut siitä, että saa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, mutta se ei enää toimikaan. Nyt pitää oppia tekemään juttuja pienempinä palasina; vähän niinkuin noutopöydästä ruokaa hakiessa. Kaikkea ei jaksa eikä tarvitsekaan maistaa.
Jos käväsen marjastamassa, sen jälkeen pitää oikaista rankaa ja venytellä ja ottaa pienet nokoset. Lukeminen on mukavaa, mutta on vaikea löytää hyvä asento. Verkossa juttujen kokeminen on mielenkiintoista, mutta täytyy muistaa lopettaa se ajoissa. (Olenkin saanut vinkin laittaa herätys päälle, etten istu liian kauan!)
Kohtuutta joka asiassa ja etenkin jäätelön syönnissä helteellä. Opettelemaan uusia työskentelytapoja. Sanotaan, että kolme viikkoa auttaa vanhan huonon tavan poisoppimisessa. Yritän olla ahmimatta liikaa niin herkkuja kuin töitäkin.

Pelonsekaisella mielenkiinnolla odottelen tulevaa kuntoutusjaksoa. Saako sieltä eväitä parempaan elämäntapaan? Josko parin viikon jaksolta jäisi jotain säännöllisiä hyviä tapoja käyttöön. Useimmat ovat kehuneet, jää nähtäväksi.

Lääkkeitä ja lääkkeittä

Nyt antaa selkä sen verran istua, että pistän tämän hetkisiä tunnelmia voinnistani.

Mennäkö vai eikö mennä…ulos, on kissaemon mielessä.(arpoo niin kuin minäkin 😉 )

LÄÄKKEITÄ
Aloin käyttää Triptyliä huhtikuussa. Kuukauden jälkeen yritin katkaista, mutta kivut takaraivolla ja niskassa pahenivatkin heti ja jatkoin käyttöä toisen kuukauden. Haittana minulle oli kauhea väsymys ja elämä oli kuin ajoa käsijarru päällä. Monille lihaskivusta kärsiville ja sen takia huonosti nukkuville on ollut apua lääkkeestä. Minä taas olin puolinukuksissa koko ajan. Migreeniä Triptyl ei pitänyt pois, mutta jotain apua siitä oli niskaa tukevien lihasten rentoutumiseen ja kivun vähenemiseen. Triptyliä on käytetty isompina annoksina aikanaan mielialalääkkeenä, mutta nykyään pieniä annoksia pitkäaikaisena kivunhoitoon. Minua hiukan pelotti koko lääke etukäteen; jotenkinhan se hermostoon vaikuttaa ja mahtaako jättää jälkiä kehon muistiin, vaikka sen lopettaakin. Mitään lääkkeitähän ei huvin vuoksi syödä, mutta aina kannattaa miettiä omalla kohdallaan, onko jossain vaiheessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt tuntuu, että minulla tuo parin kuukauden kuuri auttoi katkaisemaan kipua ja etenkin TOS-oireiset kivut ovat häipyneet. Käytänhän minä välillä ibuprofeiiniakin särkyihin, aikamoiset haitat silläkin on. Mutta olen ottanut sitä vain lyhyinä kuureina, kuten viikonvaihteessa iskeneeseen selkäkipuun.

LÄÄKKEITTÄ

Juhannuksen alla lopetin Triptylin käytön ja olo oli euforinen. Virtaa oli vaikka muille jakaa; kostautuihan se! Rasitin itseäni liikaa ja jouduin palaamaan lääkitykseen takaisin. Taas väsytti ja siinä uupumuksessa huilailuissa kipeytyi selkäkin(vanha vaiva), joka vaatii liikkumista pysyäkseen kunnossa. Vajaan viikon tokkuran jälkeen lopetin Triptylin taas ja hyvä fiilis palutui. Elämä alkoi maistumaan selkäsärystä huolimatta. Muutaman päivän buranakuurin, venyttelyn ja uinnin jälkeen kärsin jo paremmin kävellä.  Nyt pystyn näköjään jo istumaankin!(aina paranee)

Kolme ja puoli vuotta sitten sattuneen niskanretkahduksen jälkeen olen tehnyt, mitä olen jaksanut, vain pakollisia töitä ja kaikki vähemmän kiireellinen on jäänyt tekemättä. Kaikenlaista on monen vuoden jälkeen jäänyt rästiin. Nyt tuntuu olevan voimia ja intoa tarttua niihin.  Stressiä en koe, vaan iloa siitä, että jaksaa ja kykenee paremmin tekemään. Vähän kerrallaan ja huilinkia välillä. Seuraavana päivänä jaksaa jo vähän enemmän kerrallaan. Ehkä se talvemmalla haikailemani    Rhonda Byrnen  ”Salaisuuden”  voima sittenkin toimii ja pystyn tästä vielä jatkamaan omassa työssäni.

VIELÄ LÄÄKKEISTÄ
Lääkkeitä ja lääketehtaita ei kannata päästää isännäksi, mutta renkinä niistä saattaa saada avun parempaan elämään. Tässäkin asiassa olemme ihmisinä erilaisia, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Kokeilla kannattaa ja vaihtaa sopivampaan. Aiemminkin kirjoitin jo kirjasta Pharmageddon , joka kertoo miten lääketehtaat saavat tuputettua meille turhia lääkkeitä. Lääkärit ovat reseptin kirjoittajia ja parhaansa mukaan yrittävät meitä auttaa. Viime kädessä päätämme itse, mitä apteekista tai luontaistuotehyllystä ostamme ja syömme.

Hyvää Juhannusta

Näin Jussin päivänä kehtaa jo toivottaa, vaikka huonmenna on vasta aatto. Niinkuin ulkoasusta voi huomata, on täällä värimaailmakin kesänvihreä.
Juhannuskuvaan lehmärouva Sato

Vähän lääkkeistä, ihan vähän…
Eilen illalla vierailin poikien kämpillä ja kuulema maanisella meinigillä kävin käsiksi jääkaapin sisältöön(oli heidän poissaollessaan sisältö päässyt vanhenemaan -uh~~~). En nyt ihan maaninen, mutta fiilinki on huikea…
Katkaisin viime viikolla Triptylin(kipua alentavan lääkkeen) käytön. Muutama päivä oli päänsärkyä. Sen jälkeen helpotti ja tajusin millaisessa sumussa olin elänyt pari kuukautta. Lääke varmaan turrutti kivuntunnetta ja hoiti tehtäväänsä ja lihakset pääsivät luultavasti paremmin rentoutumaan. Ihmiset varmaan reagoivat Triptyliinkin erilailla. Minä olin jatkuvasti väsynyt ja eläminen oli epämääräistä haahuilemista ja päämäärätöntä. Isän oppi, ”Käännä kaikki parhain päin”, on pikkuhiljaa tarttunut ja olen elämässä oppinut etsimään valoisia puolia, mutta tuon turrutusjakson aikana kaikki siivilöityi harson läpi. Harry Pottereita lainatakseni, tuli mieleen, että ankeuttajia on lähistöllä vaikka eivät kimppun käykään. Nyt tuntuu aamulla hienolta, kun jaksaa nousta ylös heti herätessään. Energinen olo, mutta on muistettava pitää taukoja ja hengähtää, ettei kostaudu pahempina kipuina ja puutumisina. Turrutettuna ollessa on sietänyt ympärillään paremmin kaaosta eikä ole pystynyt delegoimaan töitään eteenpäinkään. Nyt huomaan jatkuvasti kaikkea, mitä pitäisi tehdä…Onneksi on myös voimia jotain touhutakin. Eipä muuta kuin priorisoimaan tekemättömänä lojuvia hommiaan. Ja miettimään, voisiko johonkin saada apua muualta eikä kaikessa aina minä ite!

Heinälatoromantiikkaa juhannuksen kunniaksi. Ovifriikkinä tällä kertaa liukuovi 🙂 Miten aika ja valo osaavatkin kauniisti harmaannuttaa. Ei tarvitse itse aina osata tehdä, luonto maalaa ja meille riittää, kun katsoo, aistii…

Loppuun vielä linkki juttuuni kirjasta Pharmageddon ja lääkkeiden valtaamasta maailmasta.

Luuletko olevasi terve? Sinua ei ole tutkittu tarpeeksi…

Olen lukenut hämmennyksen vallassa kirjaa Pharmageddon -Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä.

Siinä kritisoidaan voimakkaasti kaikenlaista liiallista tutkimista ja lääkkeiden määräämistä ennaltaehkäisevästi(=varulta). Kirjoittajilla on vahva näkemys siitä, että kaikessa on kyse rahasta. Lääketehtaat syytävät kalliita lääkkeitä ja käyttävät enemmän rahaa markkinointiin kuin tukimukseen.
Meitä ihmisiä pelotellaan sairastumisella ja tutkitaan joukkotarkastuksissa, josko jotain löytyisi.

Terve ei todellakaan ole, muuta kuin ihminen, jota ei ole riittävästi tutkittu.

Turhat röntgenkuvat  ja tutkimukset saattavat herkistää entisestään sairastumisille.

Lukiessa tulee tunne, että mainostulva saa meidät epäilemään ja etsimään oireita ja vähintäänkin ahdistumaan. Terve onkin luuloterve ja sairas saa vahvistusta epäilyilleen. Suomessa on lääkäreiden määrä lisääntynyt lähes kymmenkertaiseksi viidessäkymmenessä vuodessa ja silti jonotetaan. Lisäksi nykyään terveydenhoitajatkin hoitavat osaa vastaanotoista. Lääkkeiden korvaukset ovat lisääntyneet parissakymmenessä vuodessa reilun 10 miljoonaa ja olivat vuonna 2007 35,1 miljoonaa. Tässä en halua syyllistää meitä lääkkeiden käyttäjiä, vaan miettimään miksi tähän on tultu ja onko kaikki tarpeen. Monista lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä; joidenkin sivuvaikutuksiin pitää ottaa toisia lääkkeitä.

Minkä ihmeen takia meidän keski-ikäistenkin pitää puhua vain sairauksista ja lääkkeistä. Eikö sitä vain voisi hyväksyä, että ihmisen elimistöllä on oma aikansa ja the End. Elettäisiin omien sen hetkisten voimavarojen mukaan! Ei aina valitettaisikaan, miten vähän saa aikaan, kun on tuota kremppaa siellä sun täällä (tunnistan tästä myös itseni). Onko aina kysyttävä tavatessa, miten olet voinut? Eihän sitä mitään tohtoreita olla kierroksella lasaretissa!  Elämällä täytyy olla jokin muu tarkoitus! Olemme sentään saaneet kaikenlaista apua koneista(jos ne toimii 😉 Eikä tarvitse enää raataa otsa hiessä elääkseen. Paineet taitavatkin olla enemmän henkistä raadantaa. Kokeillaanko, miten toimii se ettei kysellä vaivoista? Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kukaan saisi valittaa, jos siltä tuntuu! Olen vain liki 30 vuotta saanut esimerkiksi kaupassa vastailla kysymykseen, miten siellä teillä vanhat jakselee? (-Jakselee niin ja näin…) Ehkä se on sitä keskustelukulttuuria ja suomalaista small talk’ia…

Mietitään mitä muuta elämä voisi tarjota…..Kesä, mutta kelit heittäytyivät epävakaisiksi. Jonkinlainen muistikuva siitä, että näin juhannuksen alla aina on 😦

Aivan uskomatonta, että näin varhain on jo tatteja. Nämä vaikuttivat herkkutateilta, isompien pinta vaan on vähän kuivahtanut ja halkeillut veikeille kuvioille . Kasvoivat ihan tien reunassa joten saivat jäädä sinne. Hmmm…oliskohan mentävä metsään, kun sade lakkaa…

Lääkkeet!!!

Otsikko tuo mieleen piirrossarja Pasilan, jossa poliisipäälikkö ilmeisesti käyttää jotain mielialaa tasoittavaa lääkettä 🙂

Aamun Keskisuomalaisessa on sivun juttu Markku Myllykankaasta ja hänen  mielipiteistään turhasta lääkitsemisestä. Hän on kirjoittanut  Tomi-Pekka Tuomaisen kanssa kirjan:  Pharmageddon -näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä Lisää kirjasta tästä. Videonpätkää kyseisten herrojen haastattelusta voit kuunnella tästä .

Kirjoittajat ovat päätyneet siihen, että lääketeollisuus syytää aina uusia lääkkeitä, joista saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.  Bisneksessä on kysymys rahasta. Terveempiäkin ihmisiä lääkitään vähän kuin varulta.  Samoin vanhenemisen mukanan tuomaa lihaksien heikkenemistä lääkitään. Ihmisten pitää kuolla ilmeisesti johonkin sairauteen eikä vanhuuteen.

Myllykangas antaa haastattelussaan kyytiä myös ns. pehmeille eli vaihtoehtohoidoille. Niissäkin on hänen mielestään rahastamisen meininki. Hoidot kuten homeopatia menevät uskomuksen puolelle. Tässä onkin ollut kiistaa meidän tavallisten kansalaisten keskuudessa, koska monet ovat saaneet apua myös vaihtoehtohoidoista vaikka eivät koululääketieeteestä ole saaneetkaan.

Joka tapauksessa liikaa lääkitään. Itse pähkäilen kaikenlaisten lisäravinteiden käyttöä. Auttavatko ne todella vai luulenko vain!  Nytkin otan Q10 entsyymiä  150 mg päivässä, koska sen sanotaan estävän myös migreeniä. Lisäksi käytän magnesiumia, D3-vitamiinia ja kalaöljyä. Näitä kaikkia siitä huolimatta vaikka syön hyvin monipuolisesti. Virallinen ravitsemussuositus pitää kiinni siitä, että ruuasta pitää tulla kaikki ravinteet, joten esimerkiksi D-vitamiinia ja rautaa lisätään elintarvikkeisiin. Ehkä olisi parempi vain syödä monipuolisesti ja jos tuntuu, ettei se riitä, ottaa sitten lisää purkista.

Kuvia vähän kevennykseksi 😉 Joskus saattaa luonto auttaa unohtamaan vaivoja 😀

Uutta kasvua

Ja tietenkin sunnuntaiaamuna sarjakuvat 🙂 😀 8)  Aloitan lehden lukemisen aina takaa ja aluksi sarjakuvat; Lassi ja Leevi, Helge-hirvi, Fingerporilainen ja muut…

Jokainen tietysti paahtaa omasta uskostaan ja Markku Myllykangas kuuluu Skepsis ry:n jäseniin, joten hän on aivan fundamentaalinen suhtautuessaan ihmisiin, jotka uskovat johonkin muuhun kuin tieteeseen. Mukavasti ristiriitoja hän tietysti herättää kommenteillaan ja monet teilaavat hänet uskonsa takia. Uskoahan se on ateismikin, vaikka muuta väittävät 😉 Kuinka usein perinteinen usko korvataan tiedeuskolla tai lumehoidoilla?  Ajattelun voima on huikea ja parantua voi hoidosta huolimatta(olen kuullut sanottavan ):P

Kipuilua

Nyt menee kahvia. Korkkasin Triptylpurkin ja lääke väsyttää ihan vietävästi.

Kivulla on monta muotoa ja jokainen kokee sen omalla laillaan. Kipuja ei voi eikä pidä verrata toisten kanssa. Tämä ei ole kilpailulaji! Vain omia tuntemuksiaan voi kuunnella ja nekin saattavat vaihdella mielialan mukaan.
Viime lääkärireissulta tullessa kaivoin esiin Antti Heikkilän kirjan Siunattu kipu. Kokonaisvaltaisen hoidon kannattajana hän kuittaa lähes kaikki lääkkeet turhina ja jopa kipua pitkittävinä. Heikkilä jakaa kivut kudosvauriosta johtuvaan ja psykosomaattiseen. Pitkään jatkuva kipu on hänen mukaansa aina  psykosomaattista, jos ei ole jokin kudoksia tuhoava sairaus(esim. syöpä, reuma,  näkyvät tulehdusarvot)  Selviin kudostulehdusoireisiin kortisoni- ja puudutusainepistoksia. Muita hyviä, hänen suosimiaan kipulääkkeitä ovat vanhat Buscopan ja Litalgin, jotka eivät vaikuta haitallisesti autonomisen hermoston säätelyyn. Akuuttiin kipuun Diapam, joka  rentouttaa lihaksia. Näitäkin vain akuutin kivun hoitoon.
Pelkistäen ihminen, jolla on jatkuvia kipuja oireilee mielessä olevien käsittelemättömien asioiden takia(joko alitajunnassa syvällä olevien, tai selvemmin tuntuvan esim. stressin seurauksena).
Kipu on todellista eikä sitä pidä vähätellä. Sitä vaan ei osata hänen mukaansa hoitaa oikein. Tukiranka-vaivoissa hän suosii lihasten manipulointia ja erilaisia ihon kautta annettavaa ärsytytyksiä, jotka laukaisevat  elimistön omaa hoitavaa vaikutusta kuten akupunktiota ja vaikka avantouintia. Itselleni tulee vaihtoehtona mieleen nykyinen piikkimattovillitys.
Heikkilän mukaan nykyään lääkitään aivan liikaa ja vielä summassa. Taitaa olla syytä lääketehtaiden intresseissä saada lisää katetta,  MUTTA on meillä potilaillakin oma osansa. Meihinkin on iskostunut käsitys, että kaikki vaivat voidaan hoitaa jollain lääkkeellä, niinpä lääkäri niitä määrää. Mitäs syytä lääkäriin on mennä ,jos ei tarvitse lääkkeitä 😉
Siunattu kipu sai miettimään erilaisia vaihtoehtoja omaan elämäntapaan. Kirjassa oli paljon hyviä huomioita, mutta jotkut ajatukset jäivät ilmaan, eikä niistä saanut oikein otetta. Harmittaa, kun kaikki tieto on siinä niin hajallaan. Olen Heikkilän muistakin kirjoista huomannut, että hän aina heittäytyy täysillä jonkin asian kannalle eikä kompromisseja tahdo löytyä. Musta-valkoisuus asenteissa heittää varjon hyvin perusteltujenkin tietojen ylle. Lukija saa tarkkaan miettiä, mikä on fiiliksen pohjalta heitettyä arviointia ja mikä toimii todella. Tuntuu aika ikävältä lukea, kun lähes kaikki terveydenhoidon ammattilaiset asetetaan kyseenalaisiksi hoitamaan työtään.
Armahdusta niin kirjoittajalle kuin haukutuillekin.
Omaa niskanretkahdusta ja kaularankaoireita pohtiessani olen miettinyt asioita monelta kantilta. Heikkilä käsittelee potilaskertomuksissaan ja kirjassaan aika paljon selkävaivoista kärsiviä. Tähän omaan ongelmaani en ole löytänyt kirjasta mitään sivuavaa. Ainoa asia on oikeastaan rangan  kulumamuutokset, joita löytyy kaikilta ikääntyessä, mutta oireita ei tule kaikille. Joillakin taas on oireita vaikkei ole kulumiakaan! Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että kulumat eivät ole varsinainen syypää oireisiin. Välillä tosin niskassa olevat luupiikit mukavasti tökkivät päätä kääntäessä. Heikkilä arvioi kuitenkin kipujen johtuvan verenkierron häiriöistä lihaksissa. Sen mukaan minullakin on häikkää tuolla takaraivolla verenkierron kanssa ja migreenikin laukeaa nykyään niistä oireista. Arpoen kuitenkin aloitin syömään noita Triptyl -lääkkeitä, joiden pitäisi rentouttaa lihaksia. Tietenkin olen huolissani vaikuttaako lääke muuten haitallisesti hermostoni toimintaan.
Arvon edelleen omaa valintaani.

(Yllä oleva kuva on taas Güellin puistosta. Tällä kertaa portinpylväästä)

Siunattua kipua jo kesällä lukiessa huomasin, miten paljon elämäntavat ruokavalioineen ja mielen tasapaino ovat auttaneet kivun vähenemiseen. Sen kanssa pysty elämään. Pahin peikko taitaa tällä hetkellä olla, että vaivani on pahentunut nikamamanipulaatioissa ja kovissa rangan venytyksissä. Tuntuu, että niiden jälkeen kipu on keskittynyt juuri tuonne kallon ja kaularangan liitoskohtaan. Hitaasti etenemällä uskon tämän kääntyvän parempaan. Varovasti lihaksia käsittelemällä ja akupunktiolla eteenpäin. Omatoimisesti jatkan kävelyä, joogaa,  piikkimattoilua, lihasten harjoittamista ja aloitan uintikauden.

Monen vuoden jälkeen…

Mukavaa tämä tutkimuksiin pääseminen virallisia linjoja 🙂 Ai niin, minähän olenkin reipas optimisti.
Viikko sitten kävin Magneettikuvauksissa ja tänään tapasin lääkärin, joka katsoi kuvaa kaularangasta pitkin ja poikin. Onnellista sinänsä, ettei puukkoa tarvita. Niverikkoja useammassa ja  ahtaumia jossain nikamaväleissä. Oireet johtunevat fyysisen työn kuormituksesta, joten edelleen tiedossa sairaslomaa ja laitoskuntoutusta(kuulostaa hurjalta). Kipulääkkeeksi määrättiin Triptyliä.
Lääkettä on aikanaan käytetty masennuslääkkeenä, mutta ilmeisesti auttavina annoksina jotkut piristyivät tekemään itsemurhia. Nykyään sitä käytetään pienillä annoksilla pitkäaikaisesti vaikeisiin kiputiloihin. Kuukausi menee aloituksesta, ennen kuin se alkaa vaikuttamaan. Minä innokkaana tietysti kuuklaamaan ja löytyi mm. ongelmia vieroitusoireina. Taitaa purkki jäädä korkaamatta. Otan mieluummin buranaa tarvittaessa.
Parasta on alkaa miettimään, mitähän sitä tekisi isona, koska nykyinen työ ei käy. Oma terveyskeskuslääkäri sanoi jo pari vuotta sitten, ettei minun niskalla tehdä maatilan raskaita töitä. En uskonut, mutta pakko on pikkuhiljaa alkaa uskomaan.

Ahkerille lukijoille toivomukseksi taas kommentointia. Mihin ryhtyisin seuraavaksi?
CV: -Nainen ehdottomasti parhaassa iässä.
-Pitkäaikainen työkokemus samassa työpaikassa
-Muuutenkin hyvin säilynyt kuin laatuviini :)(ei kitkerän katkera;)