elämä, kirja

Ameriikan kierrolla 100 vuotta sitten

Viimeisin lukemani kirja on sadan vuoden takaa: Meikäläisiä merten takana, jonka kirjoitti Amerikassa toimittajana toiminut Akseli Järnefelt Rauanheimo. Vanhimmat artikkelit ovat 1890-luvulta. Kirjailija kiertää useiden osavaltioiden kautta New Yorkista Kaliforniaan. Sieltä pohjoiseen Washingtonin osavaltioon ja sieltä takaisin itään. Melkoinen roadtrip!

Valtaosa suomalaisista siirtolaisista taisi asettua pohjoisiin osavaltioihin, mutta kirjassa on luku myös Kaliforniassa asuvista viinirypäleiden ja rusinoiden tuottajista. Viiniä nämä hurskaat kristityt eivät tuottaneet ja säästyivät kieltolain viinintuottajille tulleesta ongelmasta, jotka joutuivat vaihtamaan viiniköynnökset toisiin. Senaikaiset siirtotyöläiset olivat japanilaisia ja kiinalaisia.

Mielenkiintoinen maininta löytyi New York Timesin kehotuksesta matkustaa Suomeen ottamaan oppia lumien putsaamiseen kaduilta. Rohkeaa porukkaa nuo isoisovanhempien aikalaiset kun lähtivät suuren meren taakse maata valtaamaan.

Tässä wikilinkki kirjailijaan

Selvittiin pääsiäisestä ja ikääkin tuli taas vuosi lisää. Tänä vuonna 1960 syntyneet viettävät kuuskymppisiään. Korona rajoitti ja juhlin perheen kesken. 🥂

Normaali
kirja

Kaikki laulavat linnut

Löytyihän sieltä kirjastoautosta pari viikkoa sitten taas ennenlukemattomia. Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon 2014. Kirja alkaa Britannian rannikolla olevalta saarelta ja siirtyy luku luvulta vuorotellen ajassa taaksepäin Australiassa  ja ajan etenemisestä taas nykyisyydessä Britanniassa. Mikä ajaa nuoren prostitutioon ja muuttamaan toiselle puolelle maapalloa kasvattamaan lampaita. Loppu vetää maton alta.

Unohda, että väistyy mennyt
vasta kun kuulet
kaikki laulavat linnut.

img_0427

Normaali
elämä, kirja

Tiistaina 12022019

Vuosi on vierähtänyt jo niin pitkälle, että huomaa kaamoksen väistyvän. Joka talvi hämmästyttää valon nopea lisääntyminen. Tammikuun pakkasten jälkeen on helmikuussa satanut paksut kerrokset lunta. Viime viikonloppuna lauhtumisen ja tuulen myötä puut saivat ravistaa raskaat taakat harteiltaan. Katoltakin on jo lumiset helmat humahtaneet alas.

Haastoin vuodenvaihteessa itseni lukemaan enemmän kirjoja. Vaikka jätin naamakirjan viime keväänä kokonaan, tulee lukuaikaa käytettyä ihan liikaa verkkkolehtien selailuun, Twitteriin ja Instagramin päivitysten pläräämiseen ja tabletilla yksinpelaamiseen. Toki pelataan ihan rehtejä lautapelejäkin kun porukkaa on kasalla.

Tässä vähän listaa alkuvuodelta:

*1) Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? – Mukaansatempaava trilleri, jossa vuoden 1980 ajankuvaa Pariisilaisista filosofeista (osa elossaolevista eivät ole ilahtuneet kirjasta).

* 2) Tommi Kinnunen: Pintti

* 3) Olli Jalonen: Taivaanpallo

* 4) Carlo Rovelli: Ajan luonne

* 5) Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, MIELENSÄPAHOITTAJA

* 6)Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailmantilasta

* 7) Antti Heikkinen: Matkamies maan

* 8) David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

* 9) Antti Heikkinen: Mummo – Luin kaksi Heikkisen kirjaa lähes peräkkäin. Mieletön kielenkäyttäjä; niin rikasta ja vakuuttaavaa tarinointia.

*10) Dolores Redondo: Luualttari

Ajan luonne

*11) Jenni Haukion toimittama: Katso pohjoista taivasta

*12) Eeva Heilala: Punaposkipuolukoita

*13) Anna-Mari Kaskinen: On toinen maa – sanoja suruun ja ikävään

*14) Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus

*15) Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Jälleen kirjastoautosta löytynyt mielenkiintoisesti rakentunut tarina, jossa loikittiin lopusta alkuun Englannin ja Australian maisemissa.

Normaali
kirja

Ikäkriisejä

image

Tietyt ikävuodet toimivat monella kynnyksenä uuteen. Aleksandra Salmelan 27 ”Eli kuolema tekee taiteilijan”
romaanissa puidaan kohtalokasta 27 vuoden ikää ja suomalaista maalaiselämää hippihenkisessä perheessä, jonka saunakamariin Angie muuttaa asumaan. Välillä loikataan taphtumiin päähenkilön opiskelukaupunkiin Prahaan ja kotikaupunkiin Bratislavaan.
Lukeminen oli aluksi hankalaa erilaisten printtien ja kertojien (mm. auto, kissa, pehmolelu) takia, mutta vauhtiin päästyäni nautin kerronnasta.

image

Oman ikäkriisini taisin kokea 35-vuotiaana; tunsin itseni vanhaksi! Sen jälkeen ei ikääntyminen  ole enää haitannut, vaan uteliaisuus ja elämänjano ja -ilo on vain lisääntynyt. Nuoruuden idealismin tilalle on tullut kyseenalaistaminen. Enää ei ole pakko olla oikeassa ja takkiakin voi joskus kääntää.

4 kuukautta ja kaksitoista kirjaa ei ehkä riitä vauhdiksi, mutta tarkoitushan on edes lukea enemmän kuin moneen vuoteen. TV:lta, kännykältä ja läppäriltä aikaa uusiin kirjoihin ja kirjailijoihin tutustumiseen.

Normaali
kirja

Kätilö

image

Olen kaikessa lukemisessani vähän jälkijunassa. Katja Ketun Kätilön ostin pokkarina. Huikean hienoa kerrontaa rankasta ajasta. Nyt alkaa olla sodasta niin kauan, että siitä kerrotaan aiemmin vaiettuja, rankkoja tapahtumia. Miten ihmiset ovatkaan selvinneet kaikesta kokemastaan! Ei ole ihme, että niistä on vaiettu.

Värikkäästä kielestä lainaus kirjan loppupäästä.

image

Tahti lukemisessa on hidastunut. Rankan sisällön sulattamiseen tarvitsee aikaa ennen uuden kirjan aloittamista. Väkevästi kuvatut henkilöt tulevat uniini.

Normaali
kirja

Tietämättömyys

Milan Kundera Tietämättömyys

Milan Kundera Tietämättömyys

Praha ja sen historiaan ja kulttuuriin hipaisu matkan takia sai tarttumaan Milan Kunderan romaaniin Tietämättömyys ( L’ignorance, ilmestynyt 2000). Siinä kerrotaan Kevään -68  jälkeen muutaman maasta paenneen elämästä, odysseiasta, kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen Kotiinpaluusta. Olin lukenut tämän aiemminkin, mutta nyt se avautui ihan eri tavalla kuin 12 vuotta sitten. Paluu ei olekaan niin helppoa, eihän se koskaan ole. Tapaamatta kuluneet vuosikymmenet ovat muuttaneet ihmistä, mutta odotamme heidän olevan samoja kuin ennen. Olemme kiinnostuneet vain omasta elämästämme, omasta kärsimyksestämme ja kuinka vaikeaa on ollutkaan! Odotettu kohtaaminen nostaa pintaan vanhoja kaunoja. Jotkut palaavat jäädäkseen, toiset kokevat elämänsä olevan siellä, missä viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat emigrantteina olleet.

Elämä muuttaa meitä eri suuntiin ihan pysyessä oman maan kamarallakin. Toisten kanssa tapaaminen pitkän ajan jälkeen on luontevaa, vuodet väliltä pyyhkiytyvät pois ja jotkut tuntuvat kovin vierailta. Niinhän sen pitääkin mennä. Olisi aika ankeaa, jos ikä ei olisi tuonut omaa särmäänsä ihmiseen. Meillä ei ole kukaan järjestänyt luokkakokouksia, joten kokemuksia niistä kymmenien vuosien jälkeen ei ole. Lähtisinkö, jos järjestettäisiin? Epäilen. mukavampi on tavata ihmisiä vähemmän kerralla.

Kuvittelen mikä tunne valtaa kaksi ihmistä, kun he tapaavat toisensa vuosien jälkeen. He ovat aikoinaan seurustelleet ja luulevat siis, että yhteinen kokemus ja yhteiset muistot yhdistävät heidät. Yhteiset muistot? Siitä alkaa väärinkäsitys: ei heillä ole yhteisiä muistoja; molemmilla on menneisyydestä tallella pari pientä tilannetta, mutta kummallakin on omansa; heidän muistonsa eivät muistuta toisiaan; ne eivät kohtaa; niiden määrääkään ei voi verrata: toinen muistaa toisesta enemmän kuin toinen; ensinnäkin siksi että muistamisen kyky vaihtelee eri yksilöillä (minkä selityksen vielä molemmat voisivat hyväksyä), mutta toienen syy (kiusallisempi tunnustaa) on se, että he eivät olleet toisilleen yhtä tärkeitä.
Milan Kundera

Normaali
kirja

Prahan Kalmisto

Tilasin Umberto Econ Prahan kalmiston matkakirjojen kanssa samassa paketissa. Nimestä huolimatta kirja ei kerro mitään Prahasta, vaan se tulee vanhalla Juutalaisten hautausmaalla tapahtuneesta kohtaamisesta laaditusta asiakirjasta.

image

Kirjan päähenkilö Simonini on Piemontelainen väärennöksiin erikoistunut notaari, joka joutuu toimeenpanojensa seurauksena muuttamaan Pariisiin. Kerronnassa eletään 1800-luvun loppua, kun sosialismi ja antisemitismi nostavat päätään. Tasavaltalaiset ja kuningasmieliset ottavat yhteen. Simoninillä on taustalla sormensa pelissä moniin tapahtumiin. Aika haipakkaa mennään jo silloisillakin julkaisumenetelmillä!

image

Kirja peilaa hyvin tähän aikaan.Valitettavasti antisemitismi ja muut ääri-ilmiöt ovat jälleen pinnalla. Salaliittoteorioita pähkäillään ja nähdään sielläkin missä niitä ei ole.

Kirja sai tajuamaan, miten ohjailtavissa me olemme. Sopivasti ujuttamalla valheita ne alkavat tuntumaan tosilta. Ajatuksia herättävää luettavaa.

Henkilöiden vyörytys hidasti välillä lukemista, mutta historiallisten henkilöiden ja tapahtumien nivoutuminen piti lukijan otteessaan.

image

Ajanmukausta kuvitusta.

Normaali