Pyhäinpäivän aatto

Lumihiutale on sinnitellyt tänne marraskuulle asti. Kiitollinen kukkija.

Tänään on pyhäinpäivän aatto. Jenkeissä Halloween on ilmeisesti aina kiinteästi marraskuun ensimmäinen päivä joten sitä on juhlittu täälläkin jo viime viikonloppuna. Kotoinen pyhäinpäivä onkin enemmän poisnukkuneiden muistamista ja  kekriin on kuulunut aikanaan karnevaalimeininkiä. Sitä juhlittiin koko lokakuu ja marraskuussa oltiin sitten hissuksiin, kun uskottiin vainajahenkien tulevan kyläilemään. 

Näissä vuodenaikoihin liittyvissä juhlissa on mennyt iloisesti sekaisin kristilliset ja perinteiset uskonnot. Nykyään kulkeutuu tapoja vielä afrikkalaisten orjien myötä uuteen maailmaan siirtyneitä ja siellä kristillisyyteen synkronoituneita tapoja. Mikä on aitoa?  Ei mikään ja kaikki. Perinteet velvoittavat, mutta mitä ne oikeat perinteet ovat! Kaikki menee iloisesti sekaisin. Enää ei pitäisi pelätä ja lepytellä henkiä. Juhlat tuovat kaivatun irtioton arjesta ja pyhäinpäiväkin on paikallaan muistaa niitä edesmenneitä rakkaita. Aikanaan vuoro tulee meille jokaiselle ja ehkä elämän rajallisuuden muistaminen auttaa arvostamaan sitä – tätä hetkeä – elämää.


Kolmas päivä

Tänään on pilvinen aamu. Maassa on ohut kerros lunta ja pakkasta pari astetta. Tämän päivän kuvat sai aikaan eilen aamupäivällä pihaan kurkustava aurinko. Tein alkukesästä tyhjistä pulloista reunuksen kuunlijapenkin takana olevan polun reunukseen. Keväällä jää nähtäväksi ovatko lasiset viinipullot pysyneet ehjinä. Olen tehnyt noihin aikanaan mehua. Nykyään pakastan osan marjoista ja keitän mehut talven aikaan ja pulloja on jäänyt kuljeksimaan. Eipä niistä enää saisi edes panttimaksua.

(Käytän nimimerkkiä maarnikka instagramissa, jonne olen satunnaisesti lataillut kuvia silloinkin, kun en ole ehtinyt bloggaamaan.)