Voima kanssamme

Olen viime päivinä lukenut hienoja blogipostauksia. Tänään kolahti
Kukka Laakson postaus ”Rakkaus vs välinpitämättömyys.”
.

Ajatuksia herättävä kirjoitus. Käykää lukemassa!
Kuinka helposti paljon puhuttu ”itsensä hyväksyminen” onkin itsensä väheksymistä eikä rakastamista. Tuleeko alitettua rima tai asetettua jo varulta se hyvin matalalle!(taustalla kuuluu korkeushyppyä yms. MM-kisaselostusta)

Omat krempat rajoittavat tekemisiä ja kohta ei uskalla haastaa itseään muuhun kuin sinnittelemään päivän kerrallaan. Helkkarin usein selitän muillekin(=kaikille kuulolla oleville) saamattomuuttani: kun on tuo kaularanka, migreeni, polvi, olkapää… Hehh, tuli mieleen lastenlaulu ’pää, olkapää,peppu, polvet, varpaat…’ 😀

Kun olen vain… itsensä hyväksyminen ei todellakaan ole itsensä rakastamista.


Haasteita ja tekemistä miettimään, nyt!

Liikkeen äärellä jo aiemminkin täällä.

Mainokset

Lauantaiaamua


Viikon lentsusta luulin säästyneeni migreeniltä, mutta tulihan se sieltä viimein, mitäs kaipailin. Kuumeisena tuli luettua enemmän ja katteltua vähemmän dikipoksin sisältöä.
Muutaman kirjan luettuani ja kelattuani nettikeskusteluja koin häivähdyksen kaiken turhuudesta. Sosiaalinen media (tympeä nimitys, eikä some ole yhtään parempi), saa välillä tuskastumaan huonoimmilla puolillaan. Meillä ihmisillä on taipumus riekkua siellä omaa älyllistä ylivertaisuuttamme samoin ajattelevien kanssa ja hyökkäillä todella mauttomasti törkeillä ja lapsellisilla sanavalinnoilla toisin ajattelevia kohtaan; tuleepahan kumottua se omakin fiksuutensa taso siinä samalla. Kaiken angstisen vyörytyksen jälkeen tuntuu ihan mukavalta lukea naamakirjan uutisvirrasta, miten joku on käynyt koiran kanssa lenkillä tai leiponut lapsenlapsen kanssa, kuvien kanssa tai ilman. ♥

Kaikesta päätellen olen tainnut roikkua liikaa agnostikkojen ja kreationististen uskovaisten artikkeleja ja kommentteja lukemassa. Tietoisuus erilaisten ihmisten ajatusmaailmasta avartaa tajuntaa, mutta liika uppoutuminen suvaitsemattomuuteen saa vihaiseksi ja silloin on parasta vaihtaa kanavaa. Kovin monet ovat vuosikausia valaneet maailmankuvansa valmiiseen muottiin. Mikä minä olen niitä arvostelemaan.

Kuusi on saanut pellon reunassa valoa ja kasvattanut tuuheat oksat. Päästetään valoa ja tuulta pöllyyttämään pinttyneitä ajatuksiamme.
Valossa vahvistuu

Suomi juhlii

Ohos, 95 vuotta. Vastahan olin pikkukoululainen, kun juhlittiin itsenäisyyden 50-vuotispäivää!

image

Joulukuu on mennyt mielen myllerryksessä. Äippä on sairaalassa lonkan murtumasta. Ikinuorellekaan se ei ole mikään pikavisiiti, vaan viikkojen hoitoa vaativa prosessi. Niinpä metsästä on pitänyt suunnata vähän useammin kaupunkiin päin.

Migreenikin puski voimalla muutaman päivän lääkityksellä vaimennuksen jälkeen.
Jälleen muistutus siitä, että liikenteessä ollessakaan ei pidä korvata ruokailua palastamalla(=leivällä).
Toivossa eläen huomenna migreeni ei enää uusi, toivottavasti ei enää ikinä!
Hiilaritietoisempaa(vhh) ruokailua kehiin. Se on ennenkin auttanut, että kohtaukset ovat lievempiä ja niitä on harvemmin.

Voimaton olo

Image

Niskajummijammimigreeni yms. joutavaa rajoittavaa on saanut taas miettimään, olisikohan palauduttava tiukemmalle ruokavaliolle ja jätettävä sokeriherkut syömättä(leipomatta myös!) Jossain vaiheessa ylitsevuotava keskustelu karppauksesta sai tympääntymään kaikenlaiseen dieettikouhkailuun. Samalla kuitenkin unohtui bloggilun alussa suosimani hiilihydraattitietoisen (HHT) ruokavalion edut. Kiireiseen aikaan (koko kevät-kesä ja syksy) heittäytyy hyvin helposti leipälinjalle ruokailussa ja välipalaksi kiireessä kaivetaan jäätelöä pakastimesta tai suklaata kaapin perukoilta. Pöh 😦

Tänään oli aivan valloittava Lassi Keskisuomalaisen sarjakuvasivulla. Vapaa-aikaakin me aikuiset ihmiset mittaamme erilaisilla tavoitteilla. Jokohan olisi leikin aika ! \o/

Image

Aiemmat postaukset : Nautiskelijan ruokavalio ja Hyvin syöntiä

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tulta

Mukavasti aina menee muutama päivä migreenitokkuraan. Alussa masentaa, kun joutuu olemaan petissä ja toimettomana; tuhat asiaa takoo tulta pään sisällä kivun seassa. Vähitellen kipu taittuu täsmälääke- ja buranakoktaililla ja kolmantena päivänä tulee ylösnousemus ja toimintatarmo palailee.

Nyt on menossa se toinen päivä ja lääkkeet tehoaa pahimpaan juilimiseen.  Mistä alkaisin+ -ei vielä mitään raskasta- Paperipino pöydällä ja kone auki. Ihan ensin kuvia puhelimelta koneelle ja ihan pienesti yksi blogipostaus.  Noin, nyt se lähti…  ja papereiden kimppuun…

*marjaisaa ja poutaisaa elokuun aikaa*

Kevät kääntyy kesään

Kirjoittaminen on tähän aikaan vuodesta minulle mahdotonta. Mielessä on kaikenlaista puuhaa ja ainoa asia on pyrkiä löytämään ne kiireellisimmät ja oleellisimmat kuten laittaa Ylämaan kettu tallentumaan digiboksiin.

Olen oppinut huilimaan, mutta saamattomuudesta tunnen silti syyllisyyttä. Migreeni kiusaa ja ärtynyt niska laukaisee sen tai sitten mieltä vaivaavat tekemättömät työt. (Joko/tai)
Kuitenkin elämä on hieno asia, kun
katsoo valoisia puolia. 🙂

Kameraan on tarttunut kuva katiskasta, joka on tehtävänsä hoitanut ja odottaa kierrätystä. Nautitaan kesästä!

image

Innostumista ja lannistumista

Luin ADHD:sta ja sen testaamisesta. Mieleeni tuli, miten paljon sitä mahtaa ollenkaan olla! Ainakin itsestäni löysin viitteitä siitä. Nopeita päätöksiä tärkeissä asioissa ja toisaalta taas ryhtymisongelmia pienempiinkin hommiin.

Miten helposti nostaa kädet pystyyn minkä tahansa syndroman edessä: kyllä minäkin tekisin ja olisin, mutta kun minulla on tämä migreeni, selkä- tai niskavamma tai ihan vaan muuten närästää. MUTKUN…

Kuinka paljon tämä hektinen aika antaa ihmisille oireita huonosta tarkkaavaisuudesta? Millainen vaikutus on kovin hiilaripitoisella ruokavaliolla? Miten paljon jatkuva uuden haluaminen ja hankkiminen  onkaan seurausta verkkokalvolle jatkuvasti läikkyvästä informaatiosta.

Spontaanisti tehdyt nopeat päätökset ovat pitäneet ihmiset hengissä ajan saatossa. Nyt on vain liikaa valintoja ja tarjontaa elämän tavaratalossa. Rutiineja ja hyviä tapoja pitää opettaa itselleen, sillä niitä ei välttämättä enää opeteta.

Mentoreita ja kouluttajia löytyy liiankin kanssa, mutta kokeilemalla sen oman hyvän elämän luulisi löytyvän; ei yksin egoaan kuunnellen, vaan toisten kanssa jakaen.

Uuden vuoden alussahan niitä uusia tapoja on hyvä alkaa opettelemaan 🙂

Omille silmilleni aion antaa enemmän leppoisia kirjan sivuja teeveen ja linkkien klikkailemisen(uutisia uutisista jne…) sijaan.