Mindfullness, again…

En ole mitenkään buddhalaiseksi kääntymässä tai kääntynyt, mutta tällaisen kuunteleminen jo saa mielen selkiytymään. Every act of mindfulness is an act of resurrection.
Thich Nhat Hanh in Plum Village Online Monastery.

Mainokset

Pyhän uudelleen keksiminen

Olen kahlaillut kirjaa Pyhän uudelleen keksiminen.(kirjan esittely)Siinä kirjoittaja pohtii maailmankaikkeuden selitystapoja. Valistuksen ajoista on ollut vallalla reduktionistinen käsitys, jossa kaikkeus on täysin palautettavissa atomeihin ja muihin pienempiin hiukkasiin, eikä ilmiöiden taustalla ole viime kädessä mitään muuta.(wikilinkki) Stuart A. Kauffman perustelee kirjassaan sen riittämättömyyttä selittämään maailmankaikkeutta , vaan emergenssi(wiki) on uuden luonnontieteellisen maailmankaikkeuden merkittävä osa. Se tarkoittaa sitä, että vaikka yhtään fysiikan lakia ei rikota, elämä biosfäärissä, biosfäärin evoluutio, inhimillisen todellisuutemme täydellisyys ja käytännön arkiset maailmamme ovat myös todellisia. Kirjoittaja toivoo, että voisimme keksiä pyhän uudelleen, globaalin etiikan, joka on yhteinen ja turvallinen kaikille(niin ateisteille kun johonkin uskoville). Jumala on maailmankaikkeuden luonnollinen luovuus. Tai luonnollinen luovuus on Jumala.

Uskosta taas
”Uskovaisuudesta” on pakko silloin tällöin kirjoittaa. Valtaosa uskovaisita ihmisistä on aidosti toiset huomioonottavia, ajattelevia ihmisiä, mutta joukkoon mahtuu narsisteja. Taustalla on nuorena äitinä kokemani rankka ns. uudestisyntyneen fanaattisen uskovaisen jatkuva hyökkäys minua kohtaan. Hän ruoti minun olemustani, tekemisiäni sellaisella henkisellä väkivallalla; hurmoshenkisillä kirjoilla saatesanoineen, pitkillä kirjeillä, joita oli korostuskynällä merkkailtu. Hän sanoi nähneensä, miten saatanan musta käsi on minun ylläni! Niinhän se olikin, hän itse oli se paha, joka painoi! Jälkikäteen olen tajunnut, miten usein tällaiset ihmiset ovat hukassa itseltään ja he toimivat täysin omaksumansa opin vastaisesti(=tuomitsevina!). Kaikenlainen pakkosyöttö ja hurmoshenkisyys, niin hengelliseltä kuin vapaa-ajattelijoiden puolelta saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Heillä tuntuu olevan elämäntehtävänä käännyttää toisinajattelijat johonkin epämääräiseen uskoon.

Mutta täytyyhän jotain muutakin olla olemassa, ”jotain suurempaa” kaipaava ihminen huudahtaa. Kylmän universumin äänellä Enqvist vastaa: ei täydy; mutta toteaa myös, ettei pelkkä tiede anna elämään mieltä, vaan inhimillisyys vaatii myös epätäydellisyyttä. Mysteerien ja uskomusten sijaan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kehottaakin arvostamaan enemmän sitä mitä varmasti – ja vielä – on.
Kari Enqvist kirjassaan kuoleman ja unohtamisen aikakirjat.

Edellisen kylmän viileän lainauksen jälkeen lisäksi on muitakin vaihtoehtoja. Terve usko kaiken luoneeseen Jumalaan ei ole ollenkaan huono tapa selittää itselleen maailmankaikkeutta. Mutta on aiva turhaa alkaa esittämään, että itse(tai joku muu) edustaa tätä luojaa omilla ajatuksillaan, unillaan ja pyhien kirjojen tulkinnoillaan.

Perushuttua

Uskoa kaikki
Puhutaan suuresta pamauksesta maailmankaikkeuden syntynä tai ei sittenkään, ehkä kaikki onkin ollut aina. Stephen Hawking: ”Jumalalla ei ole sijaa maailman synnyssä” Who knows! 😉 Ihmisten tietoa ajasta ja avaruudesta ei voi käyttää todistamaan minkään puolesta. Ihmisten näyt, unet ja kokemukset ovat hyvin subjektiivisia. Kuitenkin niihin pohjaten laaditaan melkoisia lakihenkisiä elämänoppaita!
Monet ääriryhmät ja niihin kuuluvat ihmiset ottavat elämäntehtäväkseen etsiä vikoja toisinajattelevista. Vapaa-ajattelijat koettavat parhaansa mukaan todistaa omaa uskoaan jumalattomuuteen ja nauttivat uskovien pilkkaamisesta. Jotkut innokkaat taas elävät lopun edellä profetioineen.Ihmisiä pelotellaan edelleen helvetin kauhuilla.(Tosin ihmisiä elää helvetillisissä oloissa koko ajan !) Luonnon ja ihmisten aiheuttamat katastrofit käännetään Jumalan ilmoituksiksi, joista laaditaan profetioita!

Olen aiemminkin kommentoinut kirjaa Salaisuus(taitaa olla niitä kiellettyjä New Age kirjoja! ). Yksi asia sieltä putkahtaa tämän tästä mieleen: kiitollisuus! Siinä kehotetaan aamulla herätessä jo miettimään asioita, joista on kiitollinen. Positiivista ajattelua kritisoidaan, mutta kuinka paljon se omaa oloa parantaa, jos koettaa kääntää ajatuksiaan synkeyksistä valoisiin! Miettiä karkeruuden tai kateudentunteen yllättäessä, mistä se tulee ja antaa sen mennä sitten menojaan. Tilalle kiitollisuutta ja muita hyviä ja kauniita asioita. Konsteja on käsillä tekeminen tai ulkoilu, meditaatio. Mielen rauhoittaminen hengittämällä rauhallisesti ja laskemalla hitaasti vaikka kymmeneen toimii pika-apuna. Täytyy muistaa ajattelun välissä elämäänkin, se vaikuttaa parhaalta elämän tarkoitukselta.

Kissat osaavat olemisen taidon(ja tasapainon.)

Vanhempi postaus, jossa vähän uskostakin:Lääkkeistä ja Pharmagedonista.

Juhannuspäivänä

Aamu alkoi tietysti kahvilla. Tiskiä säästääkseni kuumensin ensin maidon ja valutin kahvin samaan kuppiin.

Pari päivää sitten kaivelin levyjä ja löysin kauniin Jorma Hynnisen laulaman Pastoralen, joka on tuttu omilta laulunopiskeluajoilta. Tämä täytyi saada jakoon. Ei löytynyt YouTubesta, vaan nyt on. Nautitaan tunnelmasta.


Painamalla kuvan keskellä olevaa nuolta, pitäisi kuulua.

Helluntai

Helluntai, hmm…epäilijänä se pistää miettimään. Juhlitaan kristillisen seurakunnan syntymää. Ensimmäisen helluntain aika Juudeassa oli tukalaa. Roomalaiset pitivät valtaa. Itsenäisyysmieliset olivat toivoneet Jeesuksesta uutta johtajaa päästämään kansa vieraan vallan alaisuudesta. Omat uskonnolliset johtajat tapattivat messiaan roomalaisilla. Seuraajat murehtivat pettyneinä, mutta jotkut  kertoivat nähneensä ylösnousseen, jopa Tuomas, joka epäili. Epäilykin voi olla uskoa, mutta näkeminen on jo tietoa. 
Helatorstaina sanoivat Hänen nousseen ylös. Helluntaina Jeesuksen seuraajien usko vahvistui ja he uskalsivat lähteä julistamaan ihmisille ilosanomaa. Seurakuntia alettiin perustaa ja Jeesuksen takaisin paluuta odotettiin pian. Odotetaan edelleen.
(Tosin taitaa olla joitain ryhmittymiä, jotka ovat laskeneet, että Hän on jo palannut!)
Minusta nämä tapahtumat ovat aika lailla kytköksissä silloin elettyyn aikaan. Aikaan, kun pieni kansa on elänyt suurvallan kurimuksessa. On todella murheellista, että alkukristillisen ajan kirjeistä kaivetaan sääntöjä, miten meidän pitäisi elää tätä päivää. Jeesushan nimenomaan vastustu lakihenkisyyttä. Me paukutamme ihmisiä päähän Raamatulla, joka on aikanaan joidenkin ihmisten joskus ehkä laskelmoiden kokoama sarja kirjoja, jotka ovat monessa asiassa ristiriitaisia. Minulle sieltä nousevat rakkauden, toivon ja uskon lisäksi keskeneräisyyden hyväksyminen niin itseä kuin muita kohtaan. 
 Minä en tiedä totuutta, mutta kristinusko ei ole pohjimmiltaan lakihenkinen. Muihin uskontoihin verrattuna se  pohjimmiltaan kannustaa avaraan myötäelämiseen, toisten palvelemiseen, mutta myös itsensä rakastamiseen.
Usko on aavistus siitä, mitä on. 

Muistellessa

Olen lukenut muistovärssyjä. Pitkään sairastellut entinen naapurimme siunataan tänään. 
Lämmöllä muistamme häntä; ahkerana ja toiset huomioon ottavana.
 Paljon kauniita lauseita valita, luen niitä mieli haikeana. Elämästä ja kuolemasta. Ajasta ja ikuisuudesta. 
Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: – miten erikoinen kokemus
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Eeva Kilpi 


Ja lämmin hyvyys lailla virran vuon
käy yli maiden, halki sydänten
ja luodut jälleen liittää Jumalaan.
– Einari Vuorela –



Ihminen sulautuu ikuisuuteen
niin kuin kesä sulautuu syksyyn,
päivä yöhön, murhe kiitollisuuteen
ja kaikki lopulta valon syliin.
– Pia Perkiö –


Me kurottaudumme siihen, mihin ei ymmärrys yllä
ja tahdomme tietää sen, mitä ei voi tietää;
säkeneet ikuisesta valosta meissä näin kipunoivat.
Pia Perkiö


Havahtuminen, mitä?

Herätys, oletteko huomenneet, että meille kaupitellaan jatkuvalla syötöllä erilaisia elämänhallintaoppaita ja -metodeja. Kirjoja myydään valtavia määriä ja kuuluisimpien puhujien seminaareista ollaan valmiita maksamaan maltaita.
Seminaareissa en ole käynyt, joten en uskalla niitä tässä puntaroida, mutta  kirjoja olen kahlaillut läpi vuosien varrella. Aika mielenkiintoista ja yhteistä näille oppaille on, että lähes kaikki gurut ovat miehiä. Tavallisen perheen arki on heille varmaan tuttua vain sivusta seurattuna. Kuitenkin näihin oppaisiin tulee tartuttua. Otan tässä vain muutaman esiin. Jo kymmenen vuoden ajan ravistanut Havahtuminen, tuoreimpana Salaisuus ja kotimainen itämainen Taidon filosofia.

Anthony de Mello, intialainen jesuiittaveli herättää meitä ”Havahtuminen” kirjallaan vielä 23 vuotta kuolemansa jälkeen. Hän korostaa tietoisuutta. Ei riitä, että minulla on tieto, minun on myös sisäistettävä se. Tämä toi mieleeni helmen Raamatusta :”…vaikka minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon… mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi..”1Kor.13:2
Havahtuminen on todella ravistava kirja, jota pitää aina välillä selailla. De Mello pöllyttää näkyviin monia uskoonkin liittyviä vääristymiä, niin että nykyinen paavikin piti hänen tekstejään aikanaan teologisesti arveluttavina.

Seuraavaksi siirryn uusimpaan villitykseen ”Salaisuus”, josta on tehty elokuva, kirja, muistikirja, taas uusi kirja…  Salaisuus on koottu useampien ”viisaiden” lainauksista ja esimerkeistä kuinka se on tuonut iloa ja apua ihmisten elämään.(ja rahnaa!)
Salaisuuden lanseeraajat ovat haistaneet hyvän bisneksen;-) Tämä kirja/aate menee jo reilusti menestysteologian piiriin ja toivonkin ettei se johda lukijoitaan leimaamaan kärsiviä ihmisiä. Miten helppoa onkaan jostain kirjasta innostuneena ajatella, mitä vikaa jonkun ihmisen elintavoissa on. Omat viat jää helposti huomaamatta, mutta toisten ollaan valmiita korjaamaan.(tähänkin löytyy Jeesuksen tikku/malka-vertaus!)
Rhonda Byrnen kokoama Salaisuus on aiemminkin ollut aiheena täällä, siellä pyrin sairaudessa kääntämään katseeni aina kolikon paremmalle puolelle. Mutta kammoan yltiöpositiivista asennetta, koska se vaan jurppii. Joskus vituttaa ja piste. Riittää alitajunnasta  nouseva viesti, että tämä menee joskus ohi ja tämä on ihan luvallista, jopa tarpeeseen. De Mellon sanoin masennus ei ole minä. Se tulee ja menee.

Arkielämän ja mystiikan yhdistämistä löysin kirjasta ”Taidon filosofia: Filosofian taito”, jonka on kirjoittanut Timo Klemola. Filosofi joka yhdistelee idän ja lännen tietoa mielekkäästi.  Paksunlainen kirja, mutta jonkinlaisena punaisena lankana löysin sieltä kehon ja mielen yhteyden. Miten tärkeää on liikkua tietoisesti. Joku varmaan on huomannut, miten minun ryhtini parani muutama vuosi sitten. Ilmeisesti tämä oli tarpeeksi aikaa vievä kirja, kun ehdin sisäistää kehon pystysuoruuden merkityksen 🙂

Välillä aina mietin, onko turhaa kaikki tieto, mitä tulee selailtua. Jostain on kuitenkin hyvä saada välineitä jäsentämään kaaosta elämässä, ymmärtämään itseään ja myös muita ihmisiä. Vielä kun muistaa ottaa käyttöön  Pyhän Kirjan mainitseman rakkauden ja tietoisuuden!

”Nyt tarvitsette tietoisuutta ja ravintoa. Tarvitsette hyvää, terveellistä ravintoa. Oppikaa iloitsemaan elämän kunnollisesta ravinnosta, hyvästä ruuasta ja viinistä, puhtaasta vedestä. Maistakaa niitä. Jättäkää ajatuksenne ja palatkaa aisteihinne.”
Anthony de Mello elämän kuuntelemisesta Havahtumisessa