Jatkoaikaa rikkakihvelille

Rautalangasta

Vanhan korjaaminen ja ite tekeminen ovat lisänneet suosiota. Hyvä. Vielä pitäisi palata parempilaatuisiin tuotteisiin, joita ei tarvitse roudata takuukorjauksiin, paikkailla heti uudekseltaan tai hankkia uusia ehkä vielä kehnompia tilalle.
Rikkalapio sai jatkoaikaa sidontalangalla. Meilläpäin käytetään myös nimitystä rikkakihvel.

Rikkakihvel

Hoarders, ohjelma hamstraajista

Jäin eilen illalla katsomaan uutta sarjaa neloselta ja sain taas paljon ajateltavaa.
4D: Himohamstraajat (4D: Hoarders)(Ohjelman esittelyyn)

Sarjan jokaisessa jaksossa tavataan kaksi ihmistä, jotka keräilevät tavaraa niin pakonomaisesti, että heidän elämänsä ja asuntonsa alkavat olla lähellä katastrofia. Asiantuntijat yrittävät auttaa himohamstraajia löytämään tasapainon elämäänsä. Amerikkalainen dokumenttisarja.

Ohjelmassa olevat henkilöt olivat intohimoisia ostajia, joten tavaraa tuli aina vaan lisää. Huoneissa oli vain pienet polut, missä kulkea ja mitään ei hannottu laittaa pois. Perhe kärsi hamstraajan hankkimasta tavarasta. Ihmeen pitkään olivat sietäneet!

-Kyniä on kertynyt ja korvistaan luopuneita muumimukeja muutama(olisivat muuten arvokkaita, jos ois korvat tallella!)

Miten helposti huomaa toisten vikoja ja epämääräisen tavaran keräämistä, omia tapojaan ei ilmeisesti tajua. Roinalaatikko(=epämääräistä ja tarpeellista sälää) pitää olla, mutta joku raja niilläkin. Aikanaan kudoin mattoja ja tein enemmänkin käsitöitä. Vanhoja vaatteita odottaa leikkaamista matonkuteiksi, lankoja kangaspuihin, kangastilkkuja- ja paloja ompeluun. Ihan ok, jos niitä joskus pystyisi tekemään. Nyt ne vievät tilaa kaapeissa. Nämä ovat niitä omia keräilyjä. Ostelun kanssa olen mielestäni pysynyt aisoissa. ;-)(omasta mielestäni)
Maatiloilla on aittoja ja muitakin ulkotiloja. Ne toimivat eräänlaisina magneetteina, jonne on hyvä muidenkin roudata vanhaa tavaraa. Vanhemmalla sukupolvella on vielä kokemukset pula-ajoista, jolloin kaikki piti säästää. Ymmärtää paremmin sen, että lehtiä ei juuri mitään viedäkään kierrätykseen ja roska-autoon menevä tavara kauhistuttaa. Tässä asiassa aionkin paneutua omaan rooliini hamstrauksessa, enkä syyttele muita!

Mietin kauppojen kausituotteiden ohi kulkiessa, mihin kaikki edelliset ruukunsuojukset, monenlaiset lyhdyt ja muut vastaavat sisustustuotteet kasautuvat. Niitä on myynnissä niin valtavia määriä, että jonkun on ostettava uudet ja trendikkäämmät joka vuosi tai jopa vuodenaika! Onneksi olen oppinut ohittamaan ne aika hyvin… ehkä sitten, kun niitä saa puoleen hintaan tai jopa sen alle, joulun jälkeen lyhtyjä ja valoja ja muita koristeita…ja taas kertyy kamaa.

Sarjassa oleva asiantuntija hienovaraisesti sanoikin ”Hoarder”ille, että kierrätys on hyvä juttu, mutta raja manian puolelle on veteen piirretty. Ohjelman mallihuushollit ovat aika kauheita, mutta miettimään se laittoi omia tapojani keräillä ja säilyttää. Kuka haluaa elää kaatopaikalla.

Rakkaat tavarat

Kaappien järjestely ja siivoileminen sadepäivänä mietityttää, mitä tällä kaikella teen 😎

Ei nyt ihan antiikkia, mutta kuitenkin vanhaa, jota ei enää valmisteta. Kotimaisia valmistajia suosin etenkin uusia hankkiessa, mutta myös kirppikseltä on tarttunut mukaan esim. arabian kahvikuppi. Tätä mallia on tehty monenlaisilla kuvioilla, mutta en ole muualla törmännyt seepranraitaisiin. Kovassa käytössä edelleen 🙂Toinen edullinen  kirppislöytö on pari tällaista lasituoppia, niiden alkuperää en tiedä, mutta jämeriä ja käteenpasseleita käytössä  😉

Mieluisia ovat myös Arabian klassiset sarjat kuten Teema, joita on kertynyt kaappeihin eri värejä. Mielenkiintoista miten kirppisten tarjonnassa lukee joskus Arabiaa tai Iittalaa, vaikka eivät olekaan. Nappaavat jostain edullisesta tuontitavarasta paremman hinnan kuin kaupassa maksavat uudet!

Fasu sai tänään nappulatarjoilut mustasta vihannesvadista ja jätti jäkeensä tällaisen taideteoksen 😉 (kyllä sillä täytyy olla silmää !)

Mielessä on, että jotain pitäisi roudata kirppikselle, mutta astioista on vaikea luopua.  Vaatteita helpompi laittaa pois, kun miettii, mitä todella käyttää. Astiat saattavat olla joskus tarpeen… 😀

Täytyy vielä lisätä linkki kirjasta: Anna hyvän kiertää 🙂 löytyy tästä.

Siivoamisen vaikeus

Niin mukavalta kuin koti tuntuukin siivoamisen jälkeen, pitää opetella siinäkin uusille tavoille. Aikaisemmin tuli kunnon ryminällä siivottua koko huusholli pikaisesti läpi ja hyvältä näytti. Nyt tuo fysiikka estää moiset urheilusuoritukset ja pitää malttaa ottaa vähän kerrallaan.  Ennenkaikkea pitää opetella elämään niin, että korjaa jälkensä heti, eikä sitten kun töitä kertyy;  kasat kaatuvat ja paikat pursuilevat. Aloitettava maailman valloitus kotona ja laitettava paikka kerrallaan kuntoon.

Tämä alitajuinen ohje on jäänyt nuorena mieleen: ”Pelkistäkää, pelkistäkää,pelkistäkää…ihminen on sitä rikkaampi mitä vähemmillä tavaroilla hän tulee toimeen.”  Henry D. Thoreau

Mitenkä sitä elämänvarrella on synnyttänyt ympärilleen tavarakaaosta, jonka kanssa ei sitten opi elämään. Kai kaikilla tavaroillakin virkansa on(?) Täytyy lähteä etsimään osalle parempia sijoituskohteita. Kaikessa tekemisessä vanhan sanonnan mukaan: ”vähän päivässä, paljon viikossa”.

Keittiössä

Yksi ikkuna kerrallaan. Tänään oli vuorossa keittiö.

Tavaraa

Mikä ihme saa ihmisen hamstraamaan tavaraa nurkkiinsa! Joskus nuorena idealistina tulin vaikuttuneeksi ”vähemmän on enemmän” ja ”pieni on kaunista” -ajatuksista. Vaatteet piti tehdä itse tai hankkia kirpputorilta. Unelmana oli asua parin huoneen pienessä punaisessa mökissä.

Aikaa kuluu(ihan vähän vain:) ja kuinka ollakaan, elän tavaranpaljouden keskellä!
Mihin ne yksinkertaisen elämäntavan ajatukset hävisivät, kun on tullut hankituksi kaikkea liikaa. Kaappeja siivoillessa tulee siirrettyä vaatteita ja tavaroita ja mietittyä, mitä näillä teen! Nämä farkut vielä joskus mahtuu, muutama kilo vielä pois!-jemmaan. Entäs tämä kolttu, kerran tai kaksi ollut käytössä -ehkä joskus tulee kolmas kerta. Kirppikselle ja kierrätykseen vaan kaikki, mitä ei tule pidettyä. Uusia hankkiessa pitäisi käyttää aikaa ja harkintaa, miksei pukeutumisneuvojaa?
((Kirjahankinnoista en sano sanaakaan-nolottaa))
Astiakaapeissakin tekee tiukkaa. Pyrinkin nykyään kiertämään tehtaanmyymälät kaukaa.
Sinisiä vernan laseja löytyy jo aika montaa sävyä! Viini ei niissä ole parhaimmillaan, mutta värit hivelevät silmiä.


Viidenkympinvillityksessä on tullut mieleen kääntää tomintaa nuoruuden ihanteisiin.
Elämän yksinkertaistamiseen ja pelkistämiseen. Jää nähtäväksi onnistunko…