Katse vyötärölle…

Jussi Riekin uusin blogipostaus(tässä linkki) on aika passelia luettavaa jouluähkyn jälkeen (alla lainausta blogista):

Lihavuustilastot puhuvat karua kieltä. FINRISKI 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisista miehistä normaalipainoisia on enää 34% ja naisista 47%.[1] Voitanee siis rehellisin mielin sanoa, että olemme lihavaa kansaa. Läskistymisen syntipukiksi nimitetään milloin mitäkin tekijötä. Tässä kirjoituksessani nostan esille näistä muutamia ja käsittelen yleisesti aihetta, miksi oikein olemme lihavia?

Yhteenveto
Syyttävä sormi osoittakoon vanhempiamme, kulttuuriamme, yhteiskuntaamme, ruokaamme ja lopulta tietysti itseämme! Olen artikkelissa maininnut vasta muutaman tunnetun vaikuttajan ylipainon taustalta. Jokainen keksii tähän jatkoksi varmasti vielä monta mainitsemisenarvoista tekijää.
Olemme lihavia, koska syömme liikaa? Ehdottomasti. Se, miksi osa meistä syö energiatarpeisiinsa nähden liikaa on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen kysymys. Liikunta, ravinnerikas ruoka ja riittävä yöuni ovat kaikki tekijöitä, jotka pitävät ihmisen tasapainossa kokonaisvaltaisesti. Kaikki artikkelissani mainitut seikat ovat kuitenkin vain pinnallisia vaikuttajia.
Pidän itse todennäköisenä, että lihavuuden taustalla piilee hyvin usein myös itseinho, oman kehon kunnioituksen puute, sekä erilaiset ongelmalliset tuntemukset joiden vuoksi ihminen ruoskii itseään syömällä liikaa roskaa. Psykologisten tekijöiden jahtaaminen tutkimusmentelmin onkin jo hiukan monimutkaisempi tehtävä toteutettavaksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sitä tervettä itserakkauttakin voi harjoitella. Itse aloittaisin tämän prosessin nimenomaan niistä konkreettisista teoista: terveellinen ruoka, liikunta ja riittävä lepo.

Aika hyvin tiivistetty! Ei kannata hirveitä kuikuilla toisten vyötäröitä, koska hoikkuus ei ole itsestäänselvää. Omaa pahaa oloaan voi miettiä, mikä saa mättämään suklaata tms. herkkuja vaikkeivat ne oikeasti edes maistu tai niistä ei osaa nauttia!

Vanha juhlamättöperinne on suotta jäänyt ajoilta, jolloin arkeen ei turhat herkut kuuluneet ja toisaalta silloin vielä liikuttiin luontaisestikin enemmän. Voisikohan yhdessäoloa tai juhlimista mitenkään pelkistää yksinkertaisempiin tarjoiluihin. Sortimentteja ja tyrkyttämistä vähemmän; keskittymista enemmän yhdessäoloon kuin ruokailuihin.

Myönnettäköön, että olen käynyt tavattoman laiskaksi leipomaan ja ehkä haen myös hyväksyntää sille, ettei aina ole välttämättä tarjolla kuin ruisleipää ja voita. Käykäähän kylässä siitä huolimatta! 🙂

Mainokset

Sadonkorjuun viimeiset

Talvi tuli aikaisin. Saattaahan nuo lumet vielä sulaa, mutta viimeiset omenat piti keräillä Antonovkapuusta, joka on hyvä talviomenalajike. Osa oli vähän huonosti pölyttyneitä, pieniä ja muhkuraisia, osa isoja ja virheettömiä. En ole hannonnut harventaa oksia kovin paljon, pihapuun ei tarvitse olla se tuottavin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

”Joka vanhoja(asioita!) muistaa…

…sitä tikulla silmään”

Vanhat sananlaskut toimivat edelleen. Turhan usein törmää siihen, miten ammoin tapahtuneita ikäviä tapahtumia kaivellaan. Mieluitenhan sitä muistelee, miten itse on kokenut vääryyttä tai muuten huonoa kohtelua. Harvemmin tajuaa, että ehkä itsekin on tietämättään aiheuttanut jollekin pahaa mieltä (tai itselleni!) Menneet mielen kakit kannattaa kompostoida(käsitellä) ja ne muuttaa muotoaan antamalla kasvua parempaan. Ei niitä kannata kaivaa aina uudestaan esiin syytellen muita. Katkeruus on valinta. Myrkyn sijasta kannattaa valita elämä. Jos kokee, että oma sairaus, ylipano, masennus, hankala elämäntilanne…on jonkun muun (THL ravitsemusohjeet, vakuutusyhtiö, joku muu instanssi tai ihminen) aiheuttama, kannattaa miettiä täytänkö elämäni oikeuden hakemisella henkeen ja vereen, vai keskitynkö mieluummin oman elämänlaatuni parantamiseen.

Nyt käynnissä oleva ruokavaliosuositus- ja rasvakeskustelu tuntuu junnaavan hyvin vanhoissa asenteissa. Juoksuhautoja kaivellaan ja sieltä ammutaan vastapuolta. Nyt ammutaan pehmeillä ja kovilla rasvapanoksilla,Varpu Tavin blogi(IL) On mukava, kun saa lukea vähän sovittelevampiakin kirjoitteluja. Aika simppeliä on vain ottaa aikaisemmista virheistä opiksi; vaihdetaan suuntaa ja syödään niin kuin hyvältä tuntuu. Sopivasti kylläiseksi ja maistuvaa evästä. Jotkut ovat sitä tehneetkin koko ajan, toiset meistä ovat haahuilleet epämääräisissä suosituksissa.Eri ihmisille sopii erilainen ruoka.Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia pohtivan dosentti Mikael Fogelholmin mukaan riippuu pitkälti geeneistä, millainen ruoka kenellekin sopii. (ess.fi)

Ruokasuositusveivuuta

Ylen eileniltaisessa MOT:ssa käsiteltiin eläinrasvoja. Virallinen näkemys ei pysty todistamaan niiden haittoja, mutta sanoo ettei niitä ole tutkittu tarpeeksi virallisesti, joten ne ovat haitallisia.(Jotenkin näin :P) Aika mielenkiintoista, kun jokainen alkaa elämäntaipaleensa äidinmaidolla, jossa taatusti ei ole mitään kasviöljyä. Keskustelua käydään kuumana ja Puska on lujilla kysymysten tulviessa. THL on muutenkin tulilinjalla, kun rokotuksien tarpeellisuudesta käydään kovaa vääntöä puolesta ja vastaan. Jännä nähdä mihin kaikki johtaa.

Kylläisenä on hyvä veivata syömisiään
Miljardi ihmistä menee nälkäisenä nukkumaan tänäkin iltana Kirkon ulkomaan avunkampanjan mukaan! Hyvinvointivaltioissa tuskaillaan ylipainon kanssa tai tehdään ruokailusta uskonto. (ok, meni ehkä yleistykseksi) Tasan ei kuitenkaan tunnu menevän. Alla pari lainausta purtavaksi Sofia Kilpikiven artikkelista sivuilla
Kirkko ja kaupunki

Ihminen on uskonnollinen olento. Nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa elämän sisällön ja merkityksen kaipuuseen voi vastata jokin muu kuin varsinainen uskonnon harjoittaminen. On luonnollista, että uskonnollista kaipausta täyttämään valikoituu jokin tärkeä ja läheinen asia. Ruoka on välttämättömyytensä takia läsnä jokaisen elämässä.

Ruoka liittyy konkreettisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin, joita arvostetaan kulttuurissamme korkealle. Terveys on nykyisin korkein mahdollinen hyve, ja siihen pyrkiminen nähdään jokaisen velvollisuutena.
Ennen ihmisen tuli elää hyveellisesti, jotta saisi taivaspaikan. Nykyisin syntisintä on sellainen elämä, joka aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Itsestään huolehtimatta jättämisen nähdään aiheuttavan hallaa paitsi yksilölle itselleen, myös lähimmäisille huonon esimerkin, korkeiden verojen ja jopa esteettisen haitan muodossa.

Maiju Lehmijoki-Gardner uskoo, että ruoan korostunut asema johtuu sen konkreettisuudesta.
– Monet aikamme ilmiöt ovat abstrakteja, mutta ruoka on käsin kosketeltavaa ja ruumiillista. Ravintokysymykset ovat päivittäisiä, ja ruokaan liittyvät perinteet ja valmistamiseen tarvittavat taidot kasvattavat sen merkitystä.

Uskonto kantaa aina mukanaan yhteisöä, Lehmijoki-Gardner huomauttaa. Internet-aikana erikoisenkin elämäntavan harjoittaja voi kokea yhteisöllisyyttä. Verkossa on sivustoja ja keskusteluryhmiä, joiden kautta ruokavalioista ja elämäntavoista saa tietoa ja yhteyden muihin niitä harjoittaviin. Nettiyhteisö voi toimia ruokauskovaisen seurakuntana.

Jatketaan hyvinsyöntiä; annetaan arvo ruoalle. Vaikkei olisi uskovainenkaan voi pöytään istahtaessaan kiittää mielessään edessä olevasta aterioinnista. Syöminen on elinehto, miksei sitä voisi tehdä nauttien eikä vain hätäisesti tankkausmielessä. Ei olla liian tiukkapipoja ruokavalioiden suhteen; etenkään osoitella toisten valintoja. Jos voi hyvin omalla lautasmallillaan, mitä sitä muuttamaan!

Aiemmat asiaan liittyvät: Krapulaa sokerista jaNautiskelijan ruokavalio

Kertausta kolestroliteoriasta

Onkohan minuun iskenyt jonkin sortin terveysintoilu. Haen alitajuisesti, jatkuvasti vahvistusta omalle uskomukselleni siitä, että ennen vanhaan syötiin terveellisemmin. Ei ollut tarjolla kevyttuotteita eikä muitakaan prosessoituja eväitä. Taisi viinankeitto olla aikansa huipputeknologiaa 😉 Sitäkään ei ollut tarkoitus juoda nykyisiä määriä.

Tässä pätkä lainausta Veteraaniurheilijan blogista
enemmän täältä.

Lukekaa nyt tarkkaan! Kolesteroli ei voi kertyä verisuoniin ja aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia ilman, että taustalla on verisuonten tulehdus (inflammaatio). Terveen ja tulehtumattoman verisuonen läpi kolesteroli liikkuu vapaasti ja häiriöitä aiheuttamatta. Ihan niin kuin luonto on asian halunnut hoitaa. Se on se inflammaatio, joka johtaa kolesterolin kerääntymiseen verisuoniin.

Sundqvist pohjaa jutussaan tähän: Dr Dwight Lundell kertoo kirjassaan ”The Great Cholestrol Lie”, miten aikanaan on uskonut kolestroliteoriaan, mutta on joutunut muuttamaan kantansa.

Roskaruokavarikset
Keskisuomalaisessa oli tänään asiaa siitä, miten variksenpojat eivät pääse lentämään; siipihöyhenet katkeilee tai niitä ei ole ollenkaan! Tutkijat ovat todenneet, että variksilla on proteiinin puute. Ne syövät helpoiten saatavilla olevia jätteitä: hampurilaisen sämpylän paloja ja ranskalaisia. Aika yksipuolista sapuskaa.

Tietenkin vedin johtopäätökseni tästäkin, miten liiat roskaruoat eivät ole terveellisiä kenellekään.
Muinoinkin on herkuteltu epäterveellisemmin, mutta se on tapahtunut juhlapyhinä. Sokeri ja muut puhdistetut raaka-aineet olivat arkena vain herrojen pöydissä. Heillä olikin enemmän kihtiä ym. elintasosairauksia.

Voi miten vaikeaa onkaan elää notkuvien herkkujen ollessa jatkuvasti saatavilla. Tietäen, että liika tekee sairaaksi. Täytynee opetella ostamaan minikokoisia pakkauksia eikä jättiannoksia, joissa litra- ja kilohinnat ovat aina huomattavasti halvempia kuin pienemmissä. Muistelen lapsena, miten limsapullo kerralla oli liikaa. Nyt näyttää siltä, että juodaan 1,5-2 litraan/päivä! 4×2 L pakkaus limpparia lähtee pantteineen alle viiden euron ja sixback 0,3 litran pulloja maksaa liki kolme euroa! Kumman satsin mieluummin ostaa! Taitolaji 😉

Pistää miettimään….

Krapulaa sokerista!

Aina joulun ja pääsiäisen ym. juhlajaksojen jälkeen ottaa arkeen paluu lujille. Elimistö huutaa hiilihydraatteja ja vieroitusoireet iskee päälle. Ei siihen alkoholia tarvita. Tästä Varpu Tavin blogiin Iltalehdessä , jossa on aika ytimekkäästi sanottu tuntemukset, jotka toivottavast jatkossakin kuuluvat omalla kohdallani menneeseen aikaan.
Blogissa on niin elävästi kuvattu, mikä saa harrastamaan mättöä eli syömään tyhjiä hiilareita ja kovetettua rasvaa.
Elimistö huutaa lisää, kun ei saa tarvitsemiaan ravintoaineita ja verensokerit huitelevat edestakaisin kuin vuoristoradalla.
Tässä hyvän ruoan puolesta juttua enemmän.  ja täällä omasta kokemuksestani herkuttelevalla ruokavaliolla 🙂

Utopia

Katsoin noin vuosi sitten elokuvan Sininen kuu vuodelta 1937. Siinä kerrotaan vuorten keskellä sijaitsevasta Shangri La´n laaksosta, jossa ihmiset elävät utopiassa. Kaikki VAIKUTTAA hyvin harmoniselta ja ihmiset elävät hyvin pitkään.

Tämä leffa putkahti mieleeni, kun viime aikoina olen seurannut keskustelua Dojolaiset-nettiyhteisöstä. Olin viime kesään vähennellyt ”huonoja” hiilihydraatteja ruoastani ja syksyllä löysin Antti Heikkilän sivuilta linkin Dojolaisiin, jossa luvattiin mm. ravintovalmennusta Heikkilänkin suosittelemaan VHH-ruokavalioon ja rohkenin liittyä.
Jäsenet siellä avoimesti vaihtelivat kokemuksiaan miten ovat saaneet vaivoihinsa apua jättämällä tärkkelykset ja sokerit vähemmäksi ja erilaisten lisäravinteiden antamasta tuesta toipumiselle sairauksien oireista. Hieno homma, monet ovat saaneet vähentää insuliinia ja muita lääkkeitään, paino on pudonnut ja elämä on alkanut maistumaan.

Aikani luettuani ja seurattuani huomasin, että siellä oli sanaton sääntö mistä keskustellaan. Hiukan ylläpitäjien näkemyksistä poikkeavia kysymyksiäkin pidettiin pahana, niihin tuli kipakka kommentti tai jätettiin vastaamatta. Alkoi tuntua olo tukalalta, kun ei arvannut kommentoida ja kyseenalaistaa. Sieltä alettiin heittää jäseniä pihalle ja ryhmän sisällä ylläpitäjät törkeästi haukkuivat poispotkittuja. Tästä kaikesta tuli sellainen lahkolais-fiilis, että livahdin sieltä pois.
Kokemusta tuli nettiyhteisöstä 😉

Pari päivää sitten tämä asia nousi pintaan, kun Heikkilä taas kertoi yhteisöstään ja sen auvoisuudesta blogissaan ja Studio55 haastattelussa. Elämä dojolaisyhteisössä jatkuu harmonisena, kun sieltä on potkittu pois riitaisat ihmiset(=ajattelevat ja kyselevät ihmiset). Yhteisölle on laadittu säännöt, joita noudatetaan tai joutuu ulkopuolelle(jotkut tahtomattaan, useimmat varmaan helpottuneina).
Heikkilän kustantamo Rasalas on julkaissut kirjan LOW FAT -uskonto, jossa ruoditaan virallista ravitsemuslinjaa. Vaihtoehdoksi vaan tuntuu olevan tarjolla uusi, raamitettu VHH-uskonto, johon Heikkilälle kaavaillaan ylipapin asemaa.

Olen lukenut monia Heikkilän kirjoja ja hän on nostanut hienosti esiin uusia ajatuksia juuri tästä ruoan vaikutuksesta ihmisen terveyteen, kivusta ja niiden syistä, yleensäkin kokonaisvaltaisesta asenteesta ihmisten teveyteen.
Minusta hän kuitenkin menee hakoteille yhteisössään, jos siellä toimitaan diktaattorin elkein ja likvitoidaan kaikki toisinajattelijat. Jäsenille annetaan ymmärtää, että maailma on paha paikka, mutta täällä(Dojolandiassa) on kaikki täydellistä harmoniaa.

Me ihmiset, luojan kiitos, olemme kaikki erilaisia. Toiset ovat tempperamenttisempia, toiset sovittelijoita, jotkut seuraavat myhäillen sivusta…
Elämän rikkaus tulee erilaisuudesta ja tilan antamisesta sille. Toista voi kunnioittaa vaikka hänellä on hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Itse en ainakaan kaipaa Shangri Lan tai Heikkilän kaltaista utopiaa. Hymistelyä ja palvontaa.

Nautitaan elämän rikkaudesta eikä pakoteta kaikkia ihmisiä samaan muottiin. Suutahdellaan, pyydetään anteeksi, annetaan anteeksi. Eletään!