Uuninpankkoaika

Syksyn kiireet ovat takana. Nyt voi keskittyä rutiineihein ja miettiä olisiko niissä jouston varaa.
Migreenilääketokkurassa männäviikolla sain luettua kesällä aloittamani kirjan. Sopivasti osui ensilumen ajankohtaan Peter Hoegen dekkari ’Lumen taju’. Kirjassa oli välillä niin teknistä termistöä etten juuri ymmärtänyt, mutta se ei haitannut lukukokemusta.
Jäätä ja lunta!

Toissapäivänä saatiin kymmenensenttinen kerros uutta lunta.
Raidanlehdet leijailivat vasta sataneen lumen päälle.

Mainokset

Sunnuntaita

Omia lauluja 70-luvulta!
Omia lauluja 70-luvulta!

Ylen uutisoinnin mukaan: Rakas rämä C-kasetti täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Joitain on vielä meilläkin tallessa. Vanhin taitaa olla noin 40-vuotias oranssi, johon on jäänyt jotain omia lurituksia. Nostalgista!

Pakkastavan maaliskuun ja huhtikuun alun jälkeen viimeisetkin jääpuikot putoilevat räystäiltä ja lumikinokset alenevat vauhdikkaammin eilisen sateen jälkeen. Vielä viimeiset jääpuikko- ja kinostelukuvat tältä talvelta.

Galleria

Päästy pääsiäisestä

Tänäänkin oli huikeaa valoa, mutta varjoisissa paikoissa lumi pöllyää vieläkin huomenna alkavasta huhtikuusta huolimatta.

Avannon äärellä tänäkin iltana ja tulihan siellä kastauduttua. Ei palele enää.
Avannosta nostetuissa kansissa on omat tarinansa. Jään kauneutta.

Jäägalleria kylmän, mutta aurinkoisen maaliskuun päätteeksi.

Sunnuntaina 3.3.

Sain vapaapäivän ja aamusta siivottuani, lähdin iltapäivällä hiihtelemään huikeille hangenkeleille. Suksien kanssa saa ihan uutta näkökulmaa maisemaan ja hakkuuaukeiden poikkikkin pystyi hyvin hiihtelemään.
Tien varressa on vanha tervatehdas, joka aurinkoisena talvipäivänä kylpee valossa, kun tien toiselta puolelta on kaadettu metsää sitä varjostamasta.

Helmikuu

image

Pilvisen pimeän alkuvuoden jälkeen jostain pamahti oikea helmikuinen valkeus. Varjon ja valon raidoitusta hangella. Aamulla oli pitkästä aikaa tähtikirkas taivas! Pihalla ihan luonnostaan nostaa päätä ylös ja vähän harteiltakin paino kevenee. Hemmetti. Luulin olleeni immuuni sään vaihteluille!

Hemmonpäivänä

Joulun alla on tapana siivoilla. Jotkut aika tehokkaasti, toiset vähän pintapuolisemmin. Minä periaatteessa olen tehokas, mutta tulokset eivät, koska uppoudun välillä liikaa epäolennaisiin kohteisiin ja valmista ei tule. Pimeään aikaan ei ihan kaikesta huolimattomuudesta kärähdä ja jos joku huomaa, hän voipi huoletta vetää rintaa rottingille todeten mielessään ”meillä on sentään paikat ojennuksessa” 😉
Olenkin todennut, ettei kannata kauheita stressata siivoamisilla juhlien alla, vaan noudatan anopin ohjetta:

Vähän päivässä, paljon viikossa.

Alla olevan teinin huone kuvataan aika sekasortoisena. Tämänkertainen toi kuitenkin mieleen, mitäs jos kaappeja ja komeroita olis hiukan vähemmän?! Jos ei olisikaan enää hamsteri oÜo!

Pitäähän tänne vielä Nuuskukin laittaa! Se ei halua olla pihalla 😦

Eksyin täysin Diaspora* aan; lukemiset ja ajattelut ovat jääneet, eikä mitään järkevää saa kirjoitettua. Kai lähellä oleva joulukin tekee tepposia! Maltamattomana pukkia odotellen!!!

***valo laajenee ja joulu lähenee***

***72 tunnin(tai sinne päin) jysäri helpotti viimein. Buranaa ja Naramig-täsämäaseella sain vähän lievennettyä. Taas päätöksiä paremmasta elämäntavasta. Mistä johtuu, että helkkarin syyllisyys pukkaaa aina päälle, kun migreeni iskee. Joskus se saattaa tulla vaikka kuinka pyrkis elämään tasaisesti ja terveellisesti. Pakkanen, tuuli, liika kirkkaus, odottamattomat elämäntilanteet(-nehän kuuluvat elämään!!!)

Sokerihokkia joka tapauksessa täytyy vältellä saapuvasta joulusta huolimatta 😦 Beetasalpaaja olisi hyvä estolääke, mutta laskee liikaa verenpainetta, joka ei onneksi ole koholla! Parastahan olisi pärjätä ilman mömmöjä, joten täytyy jatkossa muistaa hengittää syvään ja laskea kymmeneen odottamattomissa tilanteissa eikä hyppiä mielen seinille.