Lääkkeitä ja lääkkeittä

Nyt antaa selkä sen verran istua, että pistän tämän hetkisiä tunnelmia voinnistani.

Mennäkö vai eikö mennä…ulos, on kissaemon mielessä.(arpoo niin kuin minäkin 😉 )

LÄÄKKEITÄ
Aloin käyttää Triptyliä huhtikuussa. Kuukauden jälkeen yritin katkaista, mutta kivut takaraivolla ja niskassa pahenivatkin heti ja jatkoin käyttöä toisen kuukauden. Haittana minulle oli kauhea väsymys ja elämä oli kuin ajoa käsijarru päällä. Monille lihaskivusta kärsiville ja sen takia huonosti nukkuville on ollut apua lääkkeestä. Minä taas olin puolinukuksissa koko ajan. Migreeniä Triptyl ei pitänyt pois, mutta jotain apua siitä oli niskaa tukevien lihasten rentoutumiseen ja kivun vähenemiseen. Triptyliä on käytetty isompina annoksina aikanaan mielialalääkkeenä, mutta nykyään pieniä annoksia pitkäaikaisena kivunhoitoon. Minua hiukan pelotti koko lääke etukäteen; jotenkinhan se hermostoon vaikuttaa ja mahtaako jättää jälkiä kehon muistiin, vaikka sen lopettaakin. Mitään lääkkeitähän ei huvin vuoksi syödä, mutta aina kannattaa miettiä omalla kohdallaan, onko jossain vaiheessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt tuntuu, että minulla tuo parin kuukauden kuuri auttoi katkaisemaan kipua ja etenkin TOS-oireiset kivut ovat häipyneet. Käytänhän minä välillä ibuprofeiiniakin särkyihin, aikamoiset haitat silläkin on. Mutta olen ottanut sitä vain lyhyinä kuureina, kuten viikonvaihteessa iskeneeseen selkäkipuun.

LÄÄKKEITTÄ

Juhannuksen alla lopetin Triptylin käytön ja olo oli euforinen. Virtaa oli vaikka muille jakaa; kostautuihan se! Rasitin itseäni liikaa ja jouduin palaamaan lääkitykseen takaisin. Taas väsytti ja siinä uupumuksessa huilailuissa kipeytyi selkäkin(vanha vaiva), joka vaatii liikkumista pysyäkseen kunnossa. Vajaan viikon tokkuran jälkeen lopetin Triptylin taas ja hyvä fiilis palutui. Elämä alkoi maistumaan selkäsärystä huolimatta. Muutaman päivän buranakuurin, venyttelyn ja uinnin jälkeen kärsin jo paremmin kävellä.  Nyt pystyn näköjään jo istumaankin!(aina paranee)

Kolme ja puoli vuotta sitten sattuneen niskanretkahduksen jälkeen olen tehnyt, mitä olen jaksanut, vain pakollisia töitä ja kaikki vähemmän kiireellinen on jäänyt tekemättä. Kaikenlaista on monen vuoden jälkeen jäänyt rästiin. Nyt tuntuu olevan voimia ja intoa tarttua niihin.  Stressiä en koe, vaan iloa siitä, että jaksaa ja kykenee paremmin tekemään. Vähän kerrallaan ja huilinkia välillä. Seuraavana päivänä jaksaa jo vähän enemmän kerrallaan. Ehkä se talvemmalla haikailemani    Rhonda Byrnen  ”Salaisuuden”  voima sittenkin toimii ja pystyn tästä vielä jatkamaan omassa työssäni.

VIELÄ LÄÄKKEISTÄ
Lääkkeitä ja lääketehtaita ei kannata päästää isännäksi, mutta renkinä niistä saattaa saada avun parempaan elämään. Tässäkin asiassa olemme ihmisinä erilaisia, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Kokeilla kannattaa ja vaihtaa sopivampaan. Aiemminkin kirjoitin jo kirjasta Pharmageddon , joka kertoo miten lääketehtaat saavat tuputettua meille turhia lääkkeitä. Lääkärit ovat reseptin kirjoittajia ja parhaansa mukaan yrittävät meitä auttaa. Viime kädessä päätämme itse, mitä apteekista tai luontaistuotehyllystä ostamme ja syömme.

Mainokset

Hyvää Juhannusta

Näin Jussin päivänä kehtaa jo toivottaa, vaikka huonmenna on vasta aatto. Niinkuin ulkoasusta voi huomata, on täällä värimaailmakin kesänvihreä.
Juhannuskuvaan lehmärouva Sato

Vähän lääkkeistä, ihan vähän…
Eilen illalla vierailin poikien kämpillä ja kuulema maanisella meinigillä kävin käsiksi jääkaapin sisältöön(oli heidän poissaollessaan sisältö päässyt vanhenemaan -uh~~~). En nyt ihan maaninen, mutta fiilinki on huikea…
Katkaisin viime viikolla Triptylin(kipua alentavan lääkkeen) käytön. Muutama päivä oli päänsärkyä. Sen jälkeen helpotti ja tajusin millaisessa sumussa olin elänyt pari kuukautta. Lääke varmaan turrutti kivuntunnetta ja hoiti tehtäväänsä ja lihakset pääsivät luultavasti paremmin rentoutumaan. Ihmiset varmaan reagoivat Triptyliinkin erilailla. Minä olin jatkuvasti väsynyt ja eläminen oli epämääräistä haahuilemista ja päämäärätöntä. Isän oppi, ”Käännä kaikki parhain päin”, on pikkuhiljaa tarttunut ja olen elämässä oppinut etsimään valoisia puolia, mutta tuon turrutusjakson aikana kaikki siivilöityi harson läpi. Harry Pottereita lainatakseni, tuli mieleen, että ankeuttajia on lähistöllä vaikka eivät kimppun käykään. Nyt tuntuu aamulla hienolta, kun jaksaa nousta ylös heti herätessään. Energinen olo, mutta on muistettava pitää taukoja ja hengähtää, ettei kostaudu pahempina kipuina ja puutumisina. Turrutettuna ollessa on sietänyt ympärillään paremmin kaaosta eikä ole pystynyt delegoimaan töitään eteenpäinkään. Nyt huomaan jatkuvasti kaikkea, mitä pitäisi tehdä…Onneksi on myös voimia jotain touhutakin. Eipä muuta kuin priorisoimaan tekemättömänä lojuvia hommiaan. Ja miettimään, voisiko johonkin saada apua muualta eikä kaikessa aina minä ite!

Heinälatoromantiikkaa juhannuksen kunniaksi. Ovifriikkinä tällä kertaa liukuovi 🙂 Miten aika ja valo osaavatkin kauniisti harmaannuttaa. Ei tarvitse itse aina osata tehdä, luonto maalaa ja meille riittää, kun katsoo, aistii…

Loppuun vielä linkki juttuuni kirjasta Pharmageddon ja lääkkeiden valtaamasta maailmasta.

Kipuilua

Nyt menee kahvia. Korkkasin Triptylpurkin ja lääke väsyttää ihan vietävästi.

Kivulla on monta muotoa ja jokainen kokee sen omalla laillaan. Kipuja ei voi eikä pidä verrata toisten kanssa. Tämä ei ole kilpailulaji! Vain omia tuntemuksiaan voi kuunnella ja nekin saattavat vaihdella mielialan mukaan.
Viime lääkärireissulta tullessa kaivoin esiin Antti Heikkilän kirjan Siunattu kipu. Kokonaisvaltaisen hoidon kannattajana hän kuittaa lähes kaikki lääkkeet turhina ja jopa kipua pitkittävinä. Heikkilä jakaa kivut kudosvauriosta johtuvaan ja psykosomaattiseen. Pitkään jatkuva kipu on hänen mukaansa aina  psykosomaattista, jos ei ole jokin kudoksia tuhoava sairaus(esim. syöpä, reuma,  näkyvät tulehdusarvot)  Selviin kudostulehdusoireisiin kortisoni- ja puudutusainepistoksia. Muita hyviä, hänen suosimiaan kipulääkkeitä ovat vanhat Buscopan ja Litalgin, jotka eivät vaikuta haitallisesti autonomisen hermoston säätelyyn. Akuuttiin kipuun Diapam, joka  rentouttaa lihaksia. Näitäkin vain akuutin kivun hoitoon.
Pelkistäen ihminen, jolla on jatkuvia kipuja oireilee mielessä olevien käsittelemättömien asioiden takia(joko alitajunnassa syvällä olevien, tai selvemmin tuntuvan esim. stressin seurauksena).
Kipu on todellista eikä sitä pidä vähätellä. Sitä vaan ei osata hänen mukaansa hoitaa oikein. Tukiranka-vaivoissa hän suosii lihasten manipulointia ja erilaisia ihon kautta annettavaa ärsytytyksiä, jotka laukaisevat  elimistön omaa hoitavaa vaikutusta kuten akupunktiota ja vaikka avantouintia. Itselleni tulee vaihtoehtona mieleen nykyinen piikkimattovillitys.
Heikkilän mukaan nykyään lääkitään aivan liikaa ja vielä summassa. Taitaa olla syytä lääketehtaiden intresseissä saada lisää katetta,  MUTTA on meillä potilaillakin oma osansa. Meihinkin on iskostunut käsitys, että kaikki vaivat voidaan hoitaa jollain lääkkeellä, niinpä lääkäri niitä määrää. Mitäs syytä lääkäriin on mennä ,jos ei tarvitse lääkkeitä 😉
Siunattu kipu sai miettimään erilaisia vaihtoehtoja omaan elämäntapaan. Kirjassa oli paljon hyviä huomioita, mutta jotkut ajatukset jäivät ilmaan, eikä niistä saanut oikein otetta. Harmittaa, kun kaikki tieto on siinä niin hajallaan. Olen Heikkilän muistakin kirjoista huomannut, että hän aina heittäytyy täysillä jonkin asian kannalle eikä kompromisseja tahdo löytyä. Musta-valkoisuus asenteissa heittää varjon hyvin perusteltujenkin tietojen ylle. Lukija saa tarkkaan miettiä, mikä on fiiliksen pohjalta heitettyä arviointia ja mikä toimii todella. Tuntuu aika ikävältä lukea, kun lähes kaikki terveydenhoidon ammattilaiset asetetaan kyseenalaisiksi hoitamaan työtään.
Armahdusta niin kirjoittajalle kuin haukutuillekin.
Omaa niskanretkahdusta ja kaularankaoireita pohtiessani olen miettinyt asioita monelta kantilta. Heikkilä käsittelee potilaskertomuksissaan ja kirjassaan aika paljon selkävaivoista kärsiviä. Tähän omaan ongelmaani en ole löytänyt kirjasta mitään sivuavaa. Ainoa asia on oikeastaan rangan  kulumamuutokset, joita löytyy kaikilta ikääntyessä, mutta oireita ei tule kaikille. Joillakin taas on oireita vaikkei ole kulumiakaan! Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että kulumat eivät ole varsinainen syypää oireisiin. Välillä tosin niskassa olevat luupiikit mukavasti tökkivät päätä kääntäessä. Heikkilä arvioi kuitenkin kipujen johtuvan verenkierron häiriöistä lihaksissa. Sen mukaan minullakin on häikkää tuolla takaraivolla verenkierron kanssa ja migreenikin laukeaa nykyään niistä oireista. Arpoen kuitenkin aloitin syömään noita Triptyl -lääkkeitä, joiden pitäisi rentouttaa lihaksia. Tietenkin olen huolissani vaikuttaako lääke muuten haitallisesti hermostoni toimintaan.
Arvon edelleen omaa valintaani.

(Yllä oleva kuva on taas Güellin puistosta. Tällä kertaa portinpylväästä)

Siunattua kipua jo kesällä lukiessa huomasin, miten paljon elämäntavat ruokavalioineen ja mielen tasapaino ovat auttaneet kivun vähenemiseen. Sen kanssa pysty elämään. Pahin peikko taitaa tällä hetkellä olla, että vaivani on pahentunut nikamamanipulaatioissa ja kovissa rangan venytyksissä. Tuntuu, että niiden jälkeen kipu on keskittynyt juuri tuonne kallon ja kaularangan liitoskohtaan. Hitaasti etenemällä uskon tämän kääntyvän parempaan. Varovasti lihaksia käsittelemällä ja akupunktiolla eteenpäin. Omatoimisesti jatkan kävelyä, joogaa,  piikkimattoilua, lihasten harjoittamista ja aloitan uintikauden.

Monen vuoden jälkeen…

Mukavaa tämä tutkimuksiin pääseminen virallisia linjoja 🙂 Ai niin, minähän olenkin reipas optimisti.
Viikko sitten kävin Magneettikuvauksissa ja tänään tapasin lääkärin, joka katsoi kuvaa kaularangasta pitkin ja poikin. Onnellista sinänsä, ettei puukkoa tarvita. Niverikkoja useammassa ja  ahtaumia jossain nikamaväleissä. Oireet johtunevat fyysisen työn kuormituksesta, joten edelleen tiedossa sairaslomaa ja laitoskuntoutusta(kuulostaa hurjalta). Kipulääkkeeksi määrättiin Triptyliä.
Lääkettä on aikanaan käytetty masennuslääkkeenä, mutta ilmeisesti auttavina annoksina jotkut piristyivät tekemään itsemurhia. Nykyään sitä käytetään pienillä annoksilla pitkäaikaisesti vaikeisiin kiputiloihin. Kuukausi menee aloituksesta, ennen kuin se alkaa vaikuttamaan. Minä innokkaana tietysti kuuklaamaan ja löytyi mm. ongelmia vieroitusoireina. Taitaa purkki jäädä korkaamatta. Otan mieluummin buranaa tarvittaessa.
Parasta on alkaa miettimään, mitähän sitä tekisi isona, koska nykyinen työ ei käy. Oma terveyskeskuslääkäri sanoi jo pari vuotta sitten, ettei minun niskalla tehdä maatilan raskaita töitä. En uskonut, mutta pakko on pikkuhiljaa alkaa uskomaan.

Ahkerille lukijoille toivomukseksi taas kommentointia. Mihin ryhtyisin seuraavaksi?
CV: -Nainen ehdottomasti parhaassa iässä.
-Pitkäaikainen työkokemus samassa työpaikassa
-Muuutenkin hyvin säilynyt kuin laatuviini :)(ei kitkerän katkera;)