Nuusku

Nuusku tähtipölyssä.
Meidän liki kolmetoistavuotias Nuusku tuli tiensä päähän neljä viikkoa sitten. Ikävä on, mutta onneksi naapurin Onni (mustaisokorvaeläin kuvissa) käy meillä vierailemassa. Nuusku on galleriansa ansainnut. Kuvassa myös pystykorva Fasu, joka oli Nuuskun emänemä.

vä_syt_tää__

Mainokset

Elämän tarkoitus

image

Osa meistä osaa elää ja nauttia ilman turhia pähkäilyjä lapsen lailla. Osa etsii ja etsii tarkoitusta turhautuneena, mutta ei löydä!  Tärkeintä on tapa ja tyyli, millä se tehdään. Matkanteko on elämää. Nautitaan siitä.

Iltasanomissa oli juttu saattohoitajan kirjasta; asioista, joita ihminen katuu kuoleman lähetessä.

Tässä Waren TOP5-lista:

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.

Ware: ”Tämä oli ylivoimaisesti yleisin katumuksen aihe. Kun ihmiset huomaavat, että heidän elämänsä on melkein ohi, he katsovat taaksepäin ja näkevät, miten moni haave on jäänyt toteuttamatta”.

2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä.

Ware: ”Tämän kuulin jokaiselta miespotilaalta, jota hoidin. He puhuivat lastensa kasvamisesta ja elämänkumppaneidensa seurasta.”

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.

Ware: ”Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan. He olivat tottuneet elämään keskinkertaisesti, eikä heistä koskaan tullut sellaista, jollaiseksi heidän olisi ollut mahdollista tulla.”

4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.

Ware: ”Jokainen kuolemaisillaan oleva ihminen kaipaa ystäviään.”

5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi.

Ware: ”Tämä oli yllättävän yleistä. Monet ymmärsivät vasta kuolinvuoteella, että onnellisuus on valinta. He olivat jumittuneet vanhoihin rutiineihin ja tapoihin.”

Hokki eli intohimo jonkin tekemiseen

Minulla on lankakeriä, jotka houkuttelevat tarttumaan puikkoihin. En ole niskavaivani takia uskaltanut neuloa. Eilen tartuin koukuttavan kauniiseen villalankakerään ja se oli menoa. TV:stä tuli Ohukainen ja Paksukainen, Taivaantulet ja vielä jotain elokuvaakin vähän aikaa seurasin. Neljä(4!) tuntia meni ihan huomaamatta. Neulomis”hokki” iski. Onneksi ilmeisesti osasin monen vuoden jälkeen homman niska tarpeeksi rentona, kun se ei tänään oireillut normaalia pahemmin.

Your money and your brain
Eilisessä Hesarissa(17.10.) oli mielenkiintoinen Juhani Saarisen juttu ”Sijoittaja vaeltaa yhä savanilla”. Josta lainaan alla.

Harvardin yliopiston tutukijat vertailivat kahta ryhmää: huumeriippuvaisia, otka odottivat seuraavaa kokaiiniannosta ja sijoittajia, jotka uskoivat seuraavan osakeostoksen tuottavan hyvät rahat. Magneettikuvien vertailu paljasti, että aivotoiminnan reaktio oli ryhmillä liki täsmälleen samanlainen.

Tutkimus mainitaan yhdysvaltalaistomittajan Jason Zweigin kirjassa Your money and your brain. Hän pohtii kuinka paljon evoluution muovaama käyttäytyminen ohjaa sijoittajaa. Pelkkä haaveilu voitoista saa aivot purskauttamaan mielihyvähormoni dopamiinia elimistöön. Sijoitusohjeena kirjoituksessa ei suositella toimimaan vaistojen varassa.

Maalaispähkäilyä asian vierestä

Tämä juttu sai minulle ainakin väläyksen, miten paljon meillä on ihan automaattista toimintaa. Elimistö toimii vanhojen hengissäselviytymisperiaatteiden mukaan. Jännä! Aivotutkimus pöllytttää vanhoja käsityksiä asioista. Tuli mieleen, miten paljon puhuttu flow on juuri tuota mielihyvää tuottavaa tekemistä. Kuinka paljon meillä intuitioista on ihan samaa kuin kaukaisilla esi-isillä.
Minä uppouduin käsityön tekemiseen. Aikanaan ovat tehneet kalliomaalauksia ja koristelleet vaatteita alkeellisilla välineillään.

Meillä on välineitä eikä kaikki aika mene ruoan hankintaan. Mihin se menee? Aika!

Laitoin muuten sunnuntaisen homojuttuni roskiin. En ehtinyt viimeistellä sitä, kun lenkkikaverit jo odottivat ovenpielessä. Lainailin pitkästi fundamentalistirohveettaa, jolle homomyönteisyys on osa salaliittoteoriaa. Jenkeistä on levinnyt Suomeenkin kreationismioppia ja mitälie hurmoshenkistä meininkiä, jota jo aikanaan Leo Meller on tänne tuonut. Netti on monipuolinen ja se syventää myös näiden maailmalopun odottajien tietämystä, mitä muualla kerrotaan ja mihin pitää uskoa. Vaikka skeptikko olenkin, en haluaisi yhtäläisyysmerkkiä kirkon ja näiden ääriryhmien välille. Kaikenlaiset fundamentalistit ovat kuuroja vaihtoehdoille. Heiltähän menee pohja pois, jos he alkavat epäillä uskoaan. Kirkossa on pätevää väkeä, joka osaa auttaa ihmisiä elämän vastoinkäymisissä. Ainakin vielä haluan maksaa kirkollisveroni ja kannatan myös Kirkon ulkomaanavun työtä maailman vähäosaisten parissa.