Kevät on täällä, mutta palaan kuvin vielä muutaman viikon takaiseen lumimaailmaan.
Talvisia kuvia
Avainsana-arkisto: lumi
Uuninpankkoaika
Syksyn kiireet ovat takana. Nyt voi keskittyä rutiineihein ja miettiä olisiko niissä jouston varaa.
Migreenilääketokkurassa männäviikolla sain luettua kesällä aloittamani kirjan. Sopivasti osui ensilumen ajankohtaan Peter Hoegen dekkari ’Lumen taju’. Kirjassa oli välillä niin teknistä termistöä etten juuri ymmärtänyt, mutta se ei haitannut lukukokemusta.
Jäätä ja lunta!
Toissapäivänä saatiin kymmenensenttinen kerros uutta lunta.
Raidanlehdet leijailivat vasta sataneen lumen päälle.
Tänäänkin oli huikeaa valoa, mutta varjoisissa paikoissa lumi pöllyää vieläkin huomenna alkavasta huhtikuusta huolimatta.
Avannon äärellä tänäkin iltana ja tulihan siellä kastauduttua. Ei palele enää.
Avannosta nostetuissa kansissa on omat tarinansa. Jään kauneutta.
Jäägalleria kylmän, mutta aurinkoisen maaliskuun päätteeksi.
Viimeiset jääpuikot
Muumikin sulaa
sulavaa kinosta
Vesi tippuu räystäältä ja nokasta…se tietää kevättä
Päästy pääsiäisestä
Maananataina 11.3.13
Lomaviikko edessä. Tässä vähän kotoiselta hiihtoreissulta tarttuneita kuvia.
hakkuuaukean talvea
Valossa vahvistuu, haltijakuusen tuuheita oksia
katoavaa puhelintolppagrafiikkaa
puhelintolppa lyijykynämuokkauksella
Sitten matkaan, josta lisää myöhemmin…
Helmikuu
Pilvisen pimeän alkuvuoden jälkeen jostain pamahti oikea helmikuinen valkeus. Varjon ja valon raidoitusta hangella. Aamulla oli pitkästä aikaa tähtikirkas taivas! Pihalla ihan luonnostaan nostaa päätä ylös ja vähän harteiltakin paino kevenee. Hemmetti. Luulin olleeni immuuni sään vaihteluille!
Torstaina 31.01.13
Luulin jo jännien päivämäärien tyrehtyneen viime vuoteen.
Tammikuu on jo takana. Luin jostain, että uudenvuoden päätösten selkä taittuu tammikuussa. Oliskos minulla jotain päätöksiä!
Olipa eilen tuiskuinen päivä. Kinoksia illanpimeydessä pihalampun valossa.
Mitäs on tullut sanottua: Toisten syyttäminen omasta ahdingosta ei pidemmän päälle auta, on päästettävä irti menneestä.
Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja omaa asennoitumistaan elämään. Myötäeläminen ei maksa mitään, mutta ahdistumalla ei auta ketään ja vähiten itseään.Vähemmän analyysiä ja tilalle tekemisen ja olemisen meininkiä ja edelleen samat mietteet elämän pelkistämisestä. Kauppareissut harvemmin ja lakko uuden roinan hankintaan,
TV:n katsominen minimiin ja joulunaikaisen sokeripiikin totaalinen katkaiseminen nyt eikä ensi vuonna.
Näillä eväillä ihan aluksi…
Viisikymmentä kirjaa vuodessa ja neljäs on vielä vähän kesken. Teeveen(teeveden!) TV:n katsominen on pysynyt kohtuudessa, mutta vielä voisin sitäkin karsia. Sokeripiikin terä on katkaistu ja migreenikin on pysynyt loitolla! Migreenittömään elämään voisin tottua. Kaupassa käyn harvoin, mutta muutama kirja tuli hankittua ja alen loppurysäyksestä vaatteita. Työn ja vapaa-ajan selkeänpää jakoa opetellaan.
Tuleva vuosi ihan ovella
Minkähänlaisia haasteita asettaisin itselleni!
Ikä tuo mukanaan ihan liikaa rutiineja ja tottumuksen täyttämiä päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia…
Elossa vai pystyyn kuolleena uuteen päivään, vuoteen.
Haasteita ja tapojen perusteellista pöllyyttämistä. Sitähän vuoden vaihtuminen aina saa kaikki pohtimaan.
Jostain luin 100 kirjan lukemisesta vuodessa. Minulle se on ihan liikaa, mutta mitenkähän olisi 50. Nykyään tulee katottua liikaa töllöä. Bloggaamista voisi myös harventaa samaan viiteenkymmeneen ja miettiä enemmän, mitä kannattaa taivaalle tallentaa.
Kuvien idea tähän postaukseen tuli Johanna Kurkelan Seimiyöstä, joka oli eiliseen saakka minulle ihan ennenkuulematon. Seimiyö ja Johanna Kurkelaa vähän enemmänkin.(youtube)
Hyvää ja siunattua vuotta 2013
eMMä 