luonto, talvi

Talvisia kuvia

Kevät on täällä, mutta palaan kuvin vielä muutaman viikon takaiseen lumimaailmaan.

Luminen kevät. Viimeisin kunnon myräkkä kerrytti noin puoli metriä kinoksia.

elämä, luonto

Marraskuun 16.

Taas metsäpolkuja taivaltaessa otin kuvia hengähdystaukoja pitäessä.

Marraskuussakin löytyy vihreää, vaikka heinä onkin kulottunut ruskehtaviin sävyihin.

Minulla oli reilu kuukausi sitten sydäninfarkti ja vietin pari yötä Novan sydänvalvonnassa. Siellä tunsin olevani hyvissä käsissä. Alkuun otti liikkuminen koville, mutta pikkuhiljaa kunto paranee. Pohjalla on kuitenkin jaloissa voimia kesäisiltä pyörälenkeiltä. Eiköhän tästäkin selviä.

elämä, luonto, valokuvahaaste

Marraskuun selätyksen 14. päivä

Metsässäasujan iloja on se kun luonto on ihan lähellä. Tänään kiersin lenkin metsässä ladunpohjaa myöten. Paikoin maassa menee kunnon polkua, jota myös naapurit ovat kulkeneet, osa menee sähkölinjan alla.

”Metsän seinä on vain vihreä ovi josta valo ohjaa ystävänsä.” RistoRasa

elämä, luonto, Metsä

Siunattu sade

Kepeää kesäsadetta heti aamusta ilman ukkosmyräkkää!

Täällä on ollut todella kuivaa. Vähätkin sateet ovat menneet ohi joten tämänaamuinen ropina on musiikkia korville. Eilen oli niin tukalan kuuma päivä etten edes lähtenyt pyöräilemään. Pelkäsin etten pysy tiellä jos huippaa. Joten harrastuksena on ollut viime päivinä käydä useampaan kertaa uimassa. Lammessa on kylmiä lähdepaikkoja joten vesi on mukavan viileää.

Kullerot ovat muisto isältä, joka antoi juurakon.

Hankin pienen (350€) Panasonicin kameran ja testasin sen kaukokuvausominaisuutta tabletin kautta. Kuva on videosta napattu. Aika kätevää kun käden ei tarvitse olla vakaa. Näkökään ei ole kuin nuorempana tihrata kameran näytöstä saati tarkentimesta kuvan tarkkuutta. Opettelemista silti riittää ja aika tavalla hommaa kuvien valinnassa ja deletoimisessa jos ottaa kuvia sarjana.

Pulahduspaikka muutaman sadan metrin päässä.

kirja, luonto, Metsä

Kirjan kautta raakkujoelle

Sain viimein luettua Anni Kytömäen Margaritan. Olipa koskettava kirja joten en ihmettele kirjan saamaa Finlandiapalkintoa. Alkuun olin vähän hukassa kun romaanin kertojaminät vaihtuivat mutta pikkuhiljaa niiden yhteydet kytkeytyivät toisiinsa. Kirjan läpi kantaa huoli luonnosta. Onneksi metsänhoidossa on menty parempaan ja koskia on alettu ennallistaa.

Täällä nuorehkossakin metsässä asujalla luonto on lähellä. Eräänä päivänä kettupariskunta kirmaili päiväsaikaan hangella ja toinen uskaltautui päiväsaikaan lintujen ruokintapaikalle ilmeisesti metsämyyrien toivossa.