Polkuja

Saunapolku risteytyy pieneen luolaan, joka tällä kertaa vaikuttaa asumattomalta.

Aivan polun vieressä on muhkeita kiviä jäkäläbaskereissaan.

Kiveä

Joku mainitsi oinaiden pitävän kivestä. En ole tippaakaan horoskoopi-ihminen, en ole ikinä ollutkaan, mutta kivet kolahtavat muutenkin kuin satuttamalla tai särkemällä. Työnohjauksessa oli keskustelua horoskoopeista ja todettiin sen olevan hyvä keino työstää ihmissuhteita siinä missä enneagrammit ja vaikkaTony Dunderfeltin värit keinona erilaisten temperamenttien käsittämiseen (Hyvä terveys). Kai näitä keinoja on monia, mutta näihin olen itse törmännyt. Tärkeintä kaikessa onkin kai ymmärtää meidän ihmisten erilaisuus, rikkaus.

…kiven päälle

Luonnon tekemää sammalgraffittia

Totinen kivihymiö

aamupäivän valoa kiven kupeessa

kivikollaasi

elämä, Maatila, Piha

Sekaisin keväästä

Nyt on se aika vuodesta, kun mieli laukkaa piha- ja toukotöissä, mies tekee jo piiitkiä päiviä pellolla. Minä paskaniskoineni olen joutunut jättämään traktoriajot vähiin sen tärinän vuoksi. Niinpä keskityn navetta- ja kotitöiden lisäksi muihin ulko- ja puutarhatöihin.

Kukkapenkit on vielä perustamatta ja piha on hiekalla ja kivimurskeella. En ihan japanilaista puutarhaa halua, vaikka se olisi tänne mäkeen helppo tehdä. Ympärillä kasvaa mustikkatyyppistä havumetsää, joten pihaan on saatava vähän edes kukkivia väriläiskiä. Mutta mitä?

Nyt piha on vielä kivien (ja hiekan) valtaama. Kauniita nekin ovat.

elämä

Joulukuun ensimmäinen

Marraskuusta selvittiin. Kiitos mukana kulkeneille.

Nyt en lähde kalenteroimaan, mutta haasteet silloin tällöin eivät ole pahasta.
Haasteiden ja tavoitteiden asettaminen itselleen auttaaa selvitymään arjesta paremmin.
Työhän tuo aina omat haasteensa ja tavoitteensa, mutta p-askarteleminen kuvien ja sanojen kanssa on leikkiä, johon hyvä välillä uppoutua.
Marraskuusta selvittiin. Lepiksellä löytyykin yhteenveto : ”How to survive november (tästä)”

Siirrytäänpä joulukuuhun
Vähän lunta viskoo ja muutaman sentin kerros peittää maan, joten valoisuus lisääntyi, vaikka kuu piilottelikin viime yön pilviverhon takana.
Sydänhän seikkaileee joulun koristeissa. Tässä lähdin leikkimään sydämen muotoisella kivellä.

Leppoisaa ja leikkisää joulukuuta, eihän oteta vakavasti edes joulun valmistelua.

ps. (Jouduin vaihtamaan blogin teemaa taas, vaikka Piano black oli mieleinen. Siinä vain oli tekstit liian pienellä ja linkit olivat näkymättömissä ennen hiiren hipaisua)

elämä, luonto