Se saa ihmiset avautumaan niin hyvässä kuin pahassa. Mukavaa lyödä twitterin ja facen luukut kiinni ja pistäytyä välillä blogistaniassa. Leppoisia kuvia kauniisti stailatuista kodeista, arvioita uusista kirjoista, kauniita kuvia, piirroksia, taidetta, puutarhaan hurahtaiden värikkäitä päivityksiä…
Toki sielläkin samoja pinnalla olevia asioita käsitellään, mutta nykyään kaikki tuutit jauhavat samaa. Lehtien nettisivujen otsikot houkuttavat ihmisiä klikkaamaan, mutta juttu onkin jotain ihan muuta. Somessa kiistellään sitten artikkeleista edes lukematta niitä.
Nainen tuohtuu asiasta, joka sotii tasa-arvoa vastaan ja saa kimppuunsa nettihäiröimään miehiä, jotka huorittelevat ja pelottelevat raiskaamisella. (Millaisia sellaiset ihmiset ovat todellisessa elämässä!) Toiset ovat ottaneet elämäntehtäväkseen maidontuotannon ja tuotantoeläinten pidon lopettamisen. Mitkään perustelut eivät kelpaa, vaikka työt tehtäisiin kuinka eettisesti. Maitotuotteet pitää korvata kasvismaidoilla. Kuka mantelit ja chiasiemenet keräilee ja miten kerääjät elävät? Sillä ei ole väliä, koska siemenet eivät ole eläimiä. Mitäpä näitä enempää murehtimaan.
En kaipaa aikaan, kun täällä kotosuomessa kärsittiin nälkää ja kaikki syötävä kelpasi. (Edelleenkin on ruokajonoja ja moni arpoo kassalla, riittääkö rahat.)
Nostalgiaa kuitenkin kuviin, kun hevonen veti vielä niittokonetta. (Voi ei, eihän hevosiakaan saisi käyttää työn teossa!)
Nyt tämä riistäjä lähtee hoitamaan lehmiä. Hyvää pitkää viikonloppua! Toivotaan kylvöpoutia!