Heinäkuu kesän tuo

Joskus on mukavaa konttailla kameran kanssa, vaikka mihinkään huippukuviin en pääsekään. Niitä on onneksi netissä tarjolla.

Lehtoakileijassa joutsenen hahmot

Lehtoakileija

🌿

Harakankellon keveät kukinnot

Harakankello

🌿

Seuraava kuva vaatii vähän tyhjää tähän väliin.
Piikkiohdakkeen nuppu hehkuu kultaisena auringossa, mutta varret tuovat mieleen kalterit.

Piikkiohdakkeen kultaa hehkuvat nuput ja piikikkäät kalterivarret

Kuusi vuosistani on jo vierähtänyt somekohinassa! Ennen älypuhelimia kesät olivat somehiljaisuuden aikaa. Nyt täytyy ottaa tietoinen irtiotto ja pitää kesälomaa netistä.
Nautitaan kesästä ja luonnosta. Konttaillaan ja zoomaillaan, ihaillaan ja ihmetellään. Hyvää kesän jatkoa.

Kollaasit ja kehykset teksteineen sovelluksella #YourMoments.

Ja kirkossa lauletaan hoosiannaa

"Kahvikuppi on BR-mallia, jonka tuotantoaika on ollut 1969-75. Koristeen nimi on "Takiainen" ja sen on suunnitellut Raija Uosikkinen 1970. Kahvikupit ovat Keskon tilaustuote, eivät varsinaista vakiomallituotantoa." Tieto Design-museolta
”Kahvikuppi on BR-mallia, jonka tuotantoaika on ollut 1969-75. Koristeen nimi on ”Takiainen” ja sen on suunnitellut Raija Uosikkinen 1970. Kahvikupit ovat Keskon tilaustuote, eivät varsinaista vakiomallituotantoa.”
Tieto Design-museolta

Adventti on täällä taas ja uskomattoman pimeästä marraskuusta on viimeinen päivä jäljellä. Antti ei aja aisoilla tänäkään vuonna nimipäivänään ainakaan täällä Keski-Suomessa.
Täällä maalla pimeys ei tunnu niin pahalta.
Sumuisen harmaa päivä voi olla hyvin lempeä. Lehtipuiden paljaat oksat päästävät lävitseen havupuiden tummaa vihreyttä ja sammaleen pehmeitä sävyjä. Jäkälät hohtavat vaaleina pimeälläkin kuin heijastimet valokiilaan joutuessaan. Kynnöspellon syvänruskea viillos odottelee roudan käsittelyä uutta satokautta varten. Laitumet ja nurmet ovat vihreitä vaikka ohut lumikerros jo välillä niitä peittikin. 〰Hitto, tähän olisi pitänyt napata kuvia, mutta kello on jo yhdeksän illalla. Ehkä päivittelen niitä huomenna. Mutta tämä täytyy postata nyt, koska huomenna on ensimmäinen adventti.

En raapusta tänne mitään tasa-arvoisesta avioliitosta enkä niistä somen kommenttien ylilyönneistä puolin ja toisin (🌈👍).

Verannalla sormet jäykkänä ja silmät kivistäen tuijottelen ruutua. Jotka ehkä hiukan kadehditte tätä lypsykarjatilan auvoisaa elämää, valaisen vähän voimia vievästä byrokratiasta. Somesta nousee tietoisuuteen maatiloille aina uusia ihmeellisiä säädöksiä noudatettavaksi. Nimenomaan ensin somesta. Tietotulva lehdistä, meijeriltä, eviralta, MMM:stä pitkin vuotta on niin massiivinen ettei kaikkea jaksa kahlata tai suodattaa tärkeintä turhan joukosta. Säätäjät elävät ihan omaa aikatauluaan ja tiedon tullessa tajuntaan, se astuu voimaan heti ilmaannuttuaan tai takautuvasti. Siinä sitten sovitellaan omaa toimintaa ohjeistuksen mukaan.

Elettiin sit’ ennenkin, tuumaili jo Aleksis Kivi aikoinaan.
Adventilta toivon sopua ja leppoisaa oloa.

Joulupaastolle someilusta

Koivu nukkuu talviuntaan ja minä pidän kaamospaussia someilusta.

image

Toinen adventti ja joulu lähenee. Minulle joulun valmistelu ei tuo paineita. Se tulee ihan valmistumautumattakin. Paussille kyllä syitä löytyy 😦 * Fabo suoltaa niin paljon mainoksia uutisvirtaan, että kaveripäivityset hukkuu. * Olin viikon verran migreenin koulutettavana, lopuksi en saanut sitä lääkkeilläkään kuriin. Piti vain olla pimeässä ja reenata mielenhallintaa = olla huutamatta kipua ja hengitellä rauhassa sen sijaan. * Edellisestä johtuen minimoin näytön tujotusta ja kännyn hiplaamista. Ensi vuoteen ihanat kanssakulkijat.

Satelee

harvinaisen sekava juhannuspostaus…

Pitkin päivää on tihkunut vettä taivaalta. Ei onneksi mitään kaatosadetta hurjan ukonilman saattelemana. Sadekeli sai tarttumaan kirjaan ja miettimään hyllytilojen hankkimista. Mielenkiintoisimmat ideat olen löytänyt Bookself Porn sivuilta. http://bookshelfporn.com/

kaappipulaa tai edelleen liikaa roinaa…

Uuden talon sisustaminen on pitkä prosessi. Kaikki vanhat kalusteet eivät istu pienempiin huoneisiin ja helposti joka paikassa on ihan liian täyttä. Asuminen antaa kuitenkin uutta mielikuvaa, mitä mihinkin voisi lisäillä ja mitä olisi parasta laittaa kierrätykseen.

Sivustoja löytyisi pilvin pimein kaikenlaiseen suunnitteluun. Pinterestiin en ole uskaltanut käestää kuin kurkistamalla sen mahdollisuuksia. Netin kuvatulva alkaa olla melkoinen ja naamakirjassakin vilisee. Olen jo vakaasti ajatellut poistuvani facebookista kokonaan. Vaikka vain pikaisesti kuvittelee kurkistavansa ja päivittävänsä jotain omaa, tuntuu että aika karkaa käsistä. Harkintaan siis sekin.

Sosiaalisesta mediasta paluu ihanien tasaisella tahdilla  ja rakkaudella päivitettyjen blogien naamakirjan ja twitterin sijaan. Hmmmmm….

Koulun penkillä

Käpäsin eilen mikroyrittäjille tarkoitetussa somekoulutuksessa. Huh, mitä sanoja! Nettimuori valittikin blokissaan, miten koko some sanana nyppii, eikö voisi puhua netistä?
Entäs mikroyrittäjä? Keskusteluja käydään uussanoista, mutta vanhoille, tunnetuille sanoillekin koetetaan keksiä uusia nimiä.

Asiaan, eMMä!
Koulutuksessa käsiteltiin verkossa olevien sivustojen hyödyntämistä yritysten markkinointiin. Facebook oli pääosassa, mutta myös blogin pitäminen sekä erilaisten nettiyhteisöjen käyttäminen ja niiden linkittäminen kotisivuihin antaa näkyvyyttä yritykselle. Ei riitä, että ne hienot sivut ovat siellä jossain netissä. Ne pitää löytää myös hakukoneilla.
Eilen illalla kotiin palattua aloin värkkäilemään sivuja naamakirjaan, tekaisin kotisivun ja tilin twitteriin. Nyt pitää vaan alkaa kehittämään sisältöäKantolan tilan sivuille.

Vinkeätä ajatella, miten 90-luvulla istuttiin kalvosulkeisissa ja laadittiin laatukäsikirjaa tilan tuotantoketjuista ja toimintatavoista. Mappeja järjesteltiin ja kyllä niitä riittääkin hyllyssä. Käytännössä niistä osa on ihan turhiakin, mutta osaa tulee käytettyä ja päivitettyä jatkuvasti. Nyt istutaan somekoulussa, mitähän muutaman vuoden päästä on pinnalla. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että painosta tulevassa kirjassa saattaa olla jo vanhentunutta tietoa.

Jokatapauksessa raivaustöitä riittää paperi- ja mappipinojen kanssa maatilallakin. Kaikkeen yrityksen ”paperityöhön”, kun löytäisi varman ja yksinkertaisen tavan toimia; pelkistämistä ja yksinkertaistamista lain sallimissa rajoissa.