Käpäsin eilen mikroyrittäjille tarkoitetussa somekoulutuksessa. Huh, mitä sanoja! Nettimuori valittikin blokissaan, miten koko some sanana nyppii, eikö voisi puhua netistä?
Entäs mikroyrittäjä? Keskusteluja käydään uussanoista, mutta vanhoille, tunnetuille sanoillekin koetetaan keksiä uusia nimiä.
Asiaan, eMMä!
Koulutuksessa käsiteltiin verkossa olevien sivustojen hyödyntämistä yritysten markkinointiin. Facebook oli pääosassa, mutta myös blogin pitäminen sekä erilaisten nettiyhteisöjen käyttäminen ja niiden linkittäminen kotisivuihin antaa näkyvyyttä yritykselle. Ei riitä, että ne hienot sivut ovat siellä jossain netissä. Ne pitää löytää myös hakukoneilla.
Eilen illalla kotiin palattua aloin värkkäilemään sivuja naamakirjaan, tekaisin kotisivun ja tilin twitteriin. Nyt pitää vaan alkaa kehittämään sisältöäKantolan tilan sivuille.
Vinkeätä ajatella, miten 90-luvulla istuttiin kalvosulkeisissa ja laadittiin laatukäsikirjaa tilan tuotantoketjuista ja toimintatavoista. Mappeja järjesteltiin ja kyllä niitä riittääkin hyllyssä. Käytännössä niistä osa on ihan turhiakin, mutta osaa tulee käytettyä ja päivitettyä jatkuvasti. Nyt istutaan somekoulussa, mitähän muutaman vuoden päästä on pinnalla. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että painosta tulevassa kirjassa saattaa olla jo vanhentunutta tietoa.
Jokatapauksessa raivaustöitä riittää paperi- ja mappipinojen kanssa maatilallakin. Kaikkeen yrityksen ”paperityöhön”, kun löytäisi varman ja yksinkertaisen tavan toimia; pelkistämistä ja yksinkertaistamista lain sallimissa rajoissa.
eMMä 