Koko vuosi on ollut hämmentävä koronan vuoksi, vaan päästiinpä taas jouluun. Elämäni spiraalista on viime vuosina poistunut paljon läheisiä; äiti viime vuonna ja isä lähti matkaan kesän kynnyksellä. Sanotaan että pitäisi puhua selkeästi vain kuolemasta, mutta tuntuu että ikääntyneillä lähtö tapahtuu hiipumalla ja matkantekona iättömyyteen. Ikävä jäi ja roppakaupalla muistoja. Elämä jatkuu.
Kolmas joulukuuta juhlivat Meri ja Vellamo. En alkanut tänä vuonna joulukalenteriurakkaan. Kaappeja siivotessa olen kuitenkin innostunut kuvaamaan mitä kaapin perukoilta löytyy. Festivo kynttilänjalkoja oli jo lapsuuden kodissa ja kun niitä tuli 90-luvulla uudestaan tuotantoon, ostin muutaman omaankin kotiin.
Joulunodotusta. Lisäilen valoa jokaisena adventtisunnuntaina.
Onnea Aapot ja Ramit.
Joulu lähestyy ja tunnelma tiivistyy. Sopivasti muutama päivä lomaakin tässä viikolla.
Tänään panen tiskiin taas tämän monta kertaa kuvatun kynttilän, joka alkaa olla pohjalukemissa.
Laitanpa linkin Suomenuskon Kuukkeli+sivuilta, jossa kerrotaan nimien määrittämisen historiasta lapsille. Monet traditiot ovat säilyneet tähän päivään.
Nimeäminen alkoi muuttua modernille ajalle siirryttäessä. Uusi aika heikensi yhteisöjen vanhoja tapoja ja nimen tärkeimmäksi tehtäväksi tuli kantajansa yksilöllisyyden ilmaiseminen. Oma vaikutuksensa oli kansallismielisyyden nousulla, joka toi nimikulttuuriin Kalevalasta lainatut kansallisromanttiset nimet 1800-1900-luvuilla.
Pakkaspäiviä ja kalentereita. Ihan niinkuin maailmankaikkeudessa niillä olisi jotain merkitystä. Globaalisti toki raha liikkuu ennusteiden vanavedessä.
Jouluvalmisteluissa hyvillä mielin kaikesta talouden, eläkeikien nostosta ja palkkojen laskusta puhumisesta huolimatta. Niukkuudestakin selviää hengissä, ehkäpä paremmin kuin yltäkylläisyydestä. 😉 Edelleen leppoisaa joulua. Tavaran sijasta aikaa ja yhdessäoloa.
Ensimmäinen adventti, valoja lisäillään ja vanha pullokin herätellään henkiin.
Marraskuusta selvittiin. Kiitos mukana kulkeneille.
Nyt en lähde kalenteroimaan, mutta haasteet silloin tällöin eivät ole pahasta.
Haasteiden ja tavoitteiden asettaminen itselleen auttaaa selvitymään arjesta paremmin.
Työhän tuo aina omat haasteensa ja tavoitteensa, mutta p-askarteleminen kuvien ja sanojen kanssa on leikkiä, johon hyvä välillä uppoutua.
Marraskuusta selvittiin. Lepiksellä löytyykin yhteenveto : ”How to survive november (tästä)”
Siirrytäänpä joulukuuhun
Vähän lunta viskoo ja muutaman sentin kerros peittää maan, joten valoisuus lisääntyi, vaikka kuu piilottelikin viime yön pilviverhon takana.
Sydänhän seikkaileee joulun koristeissa. Tässä lähdin leikkimään sydämen muotoisella kivellä.
Leppoisaa ja leikkisää joulukuuta, eihän oteta vakavasti edes joulun valmistelua.
ps. (Jouduin vaihtamaan blogin teemaa taas, vaikka Piano black oli mieleinen. Siinä vain oli tekstit liian pienellä ja linkit olivat näkymättömissä ennen hiiren hipaisua)
…ei sitä ikinä opi, jouluna elämään kohtuullisesti ja välttämään siten jysäriä. Seuraavat viiskyt vuotta täytyy muistaa elämään joulua ja muitakin juhlia kuin arkea!
Fasua meillä kaikilla on ikävä, mutta Nuusku kaipaa eniten 😦
Vuodenvaihteessa miettii aina saldoa menneestä. Hyvää kannattaa vahvistaa ja ikävyydet unohtaa tykkänään! Eteenpäin elävän mieli!
All growth depends upon activity. There is no development physically or intellectually without effort, and effort means work.
Calvin Coolidge
eMMä 